DChoc Cafe Solitaire 12-Pack (N-Gage)

cafesolitaire1 ngagePeliboxissa tutustutaan tällä kertaa Digital Chocolaten N-Gage-peliin nimeltään Cafe Solitaire 12-pack. Nimensä mukaisesti kyseessä on useita pasiansseja sisältävä pelikokonaisuus. Tietokonepasianssit ovat vallanneet oman paikkansa pelikansan sydämissä – niiden pariin uppoavat jopa sellaiset henkilöt, jotka eivät muuten pelaa juurikaan mitään. Oma suuri osansa tässä asetelmassa on Windowsin vakiovarusteisiin kuuluvilla pasiansseilla. Mutta onpa pasiansseja soviteltu aikojen saatossa monille muillekin pelaamiseen soveltuville laitteille, kuten kännyköille. Lähes kaikkia kännykkäpasiansseja on vaan vaivannut sellainen perustavanlaatuinen vika, että pelattavuus on ollut kankeaa ja kömpelöä, jolloin pelaamisesta ei juurikaan pysty nauttimaan.

Onneksi asiaan on saatu muutos ainakin N-gage-kännyköiden osalta tämän tuoreen Cafe Solitaire-pelin muodossa. Pelissä on tarjolla useita tuttuja pasiansseja kuten Klondike, Golf, Pyramidi ja Vapaakenttä. Onpa mukana muutama vieraampikin tapaus. Grafiikasta ja äänistä on kai pasianssin tapauksessa turha puhua mitenkään erityisen paljoa – todettakoon vain sen verran, että molemmat osa-alueet on hoidettu asianmukaisesti ja miellyttävästi. Se tärkein ominaisuus eli pelattavuus on hoidettu myöskin ilahduttavan hyvään kuosiin Cafe Solitairessa – näytöllä on riittävästi tilaa korteille, jolloin niiden merkinnät erottuvat vaivattomasti ja korttien siirtely on tehty niin helpoksi kuin se nyt ylipäänsä kännykän näppäimistöllä on mahdollista. Onneksi pelissä on sen verran älyä mukana, että korttia nuolinäppäimillä liikuteltaessa peli tarjoaa kortille vain niitä paikkoja, joihin se on mahdollista sääntöjen puitteissa laskea – turha korttirivien kahlaaminen jää siis minimiin.

Pelissä on kortinläiskeen lisäksi tarjolla myös nimenmukaista kahvilaelämää – pelaaja voi luoda itselleen avatar-hahmon ja somistaa sen mielensä mukaan, jonka jälkeen hahmolla voi liikkua eri kahviloissa. Tämä sivujuonne tuo jonkinlaista tavoitetta pelaamiseen, sillä pasianssissa menestymällä saa lisää toimintoja kahvilapelin puolelle. Nämä oheishöysteet jäävät kuitenkin toissijaisiksi sen faktan edessä, että itse pasianssin pelaaminen on tässä pelissä toteutettu hyvin.

N-Gagen Cafe Solitaire 12-pack on saatavilla Nokian N-Gagea tukeville puhelimille. Mikäli hiiren vaihtaminen kännykän nuolinäppäimiin ei tuota tuskaa, peliä voi suositella mielellään pasianssin ystäville. Ilmaisen kokeiluversionkin perusteella saa jo hyvän käsityksen, mitä pelissä on luvassa. Peliboxi myöntää tälle mukavalle pasianssikokoelmalle neljä boksitähteä.

Abracadaball (Mobiilipeli)

abracadaball mobiiliPeliboxissa ollaan jälleen mobiilipelitunnelmissa. Tällä kertaa arvostelussa on Gameloftin julkaisema pikkupeli nimeltään Abracadaball, joka toimii kymmenissä eri puhelimalleissa, esimerkiksi useissa Nokian, Samsungin ja Sony-Ericssonin kännyköissä. Tarkat yhteensopivuustiedot löytyvät osoitteesta gameloft.com.

Abracadaball-pelissä on tarkoituksena hävittää ruudulta erivärisiä palloja sitä mukaa kun niitä ilmestyy näkyville. Kyseessä on suoraviivainen älypeli, jonka perusidea on tuttu jo vuosien takaa esimerkiksi Puzzle Bobble-pelistä – kun kolme tai useampia samanvärisiä palloja on kosketuksissa toisiinsa, ne katoavat ruudulta. Pelaajan pitää siis harkita tarkkaan, mihin kohtaa hän viskoo tarjolle tulevia väripalloja. Kuulostaa ehkä laimealta näin radiossa selitettynä, mutta voin kertoa, että peli on erittäin mukaansatempaava, jahka siinä pääsee alkuun.

Graafinen toteutus on tarkoitusenmukaista, joskaan ei erityisen hämmästyttävää. Äänipuolella on menty hiukan oikoen, sillä musiikit ja ääniefektit ovat melko päällekäyvän kuuloisia, ja alkukokeilun jälkeen pelin äänet kytkee mieluummin kokonaan pois päältä. Näistä pienistä marmatuksista huolimatta Abracadaballin parissa viihtyy hyvin, ja pelin pariin loikkaaminen käy nopeasti joutilaan pelihetken tullen. Peli erottuu perusmallin toteutuksista edukseen tarinankerrontansa puolesta – sinänsä lähes merkityksetön juoni tuo tullessaan sen loistavan seikan, että pelihahmon kyvyt ja bonustoiminnot kehittyvät jatkuvasti pelin tarinan edetessä ja näin mukaan tulee tervetullutta vaihtelua. Pelin vaikeusaste on sopiva satunnaisellekin pelaajalle.

Abracadaball-kännykkäpeli on audiovisuaalisista puutteistaan huolimatta varsin toimiva ja viihdyttävä kokonaisuus, jota voi suositella erityisesti satunnaista pulmapelailua kaipaavalle kännykän omistajalle. Peliboxi jakaa tällä kertaa tasan neljä boksitähteä ja lähtee tuhoamaan lisää värillisiä palloja.

Bounce: Boing Voyage (N-Gage)

bounceboing_ngageEnsimmäisenä esittelyyn pääsee Boing Bounce Voyage-niminen tasoloikkapeli, jossa ohjaillaan punaista mutta sympaattista palloa läpi värikkäiden kenttien. Boing-peli on esimerkki siitä, miten kännykkäpeli pitää toteuttaa: ohjaus on toteutettu yksinkertaisesti, mutta suhteellisen tunnokkaasti, ja grafiikka on riittävän kevyttä pyöriäkseen sujuvasti. Ei Boing Bounce Voyagea silti erityisen rumaksi peliksi voi haukkua, sillä 3D-grafiikat ovat matkapuhelinten mittapuulla aivan kelvollista tasoa.

Pelin tunnelma on sarjakuvamainen ja hilpeä, mutta haastettakin löytyy ja pelaajan täytyy olla tarkkana kiperämmissä paikoissa. Nopeita liikkeitä vaativissa kohdissa ohjaus jää hiukan tahmaiseksi, mutta yleisesti ottaen pelattavuus on kuitenkin kohdallaan. Boing-pallon pomputtelu läpi tasojen sopii hyvin nopeaksi joutuaikaviihteeksi, vaikka pelin latausajat valikoiden ja tasojen välillä ovatkin pitkähköjä.

Jos tasoloikkapelit ovat mieleesi, ja ohjailu kännykän näppäimistöltä ei tunnu mahdottomalta ajatukselta, niin Boing Bounce Voyage tarjoaa mukavasti vastinetta noin 7 euron hinnalleen.

Mobiilipelialusta N-Gage

Tällä viikolla tutustumme Peliboxissa Nokian N-Gage- kännykkäpeleihin. N-Gage on ohjelmisto, jonka kautta tietyissä Nokian puhelinmalleissa voi pelata juuri N-Gagea varten räätälöityjä pelejä. Nimi N-Gage on tuttu jo menneiltä vuosilta, jolloin Nokia yritti läpimurtoa pelimarkkinoille pelaamista varten suunnitellun kännykän avulla. Idea ei kuitenkaan saanut riittävän suurta kannatusta maksavilta asiakkailta, joten ensimmäisen sukupolven N-Gage-puhelin jäi vain vaisuksi yritykseksi. Nyt Nokia päätti tulla pelimarkkinoille uudelleen samalla nimellä, mutta erilaisella konseptilla: nyt pelit pyörivät useissa älypuhelinmalleissa, ja yhteensopivien listalle kuuluvat esimerkiksi suositut N95- ja N82-älypuhelimet.

Kun N-gage-ohjelma on asennettu kännykkään, voi pelaaminen alkaa. Jokaista tarjolla olevaa peliä voi kokeilla rajoitettuna demoversiona ilmaiseksi, ja mikäli peli miellyttää, sen voi ostaa ja aktivoida saman tien. Tämä periaate on kuluttajan kannalta mukava, sillä pelattavasta demoversiosta saa jo kohtuullisen käsityksen myytävänä olevasta pelistä. Pelejä voi ostaa joko lyhytaikaisella käyttöoikeudella tai rajoittamattomana täysversiona – esimerkiksi Crash Bandicoot Nitro Kart-pelin voi ostaa päiväksi 2 eurolla tai pysyvästi 10 eurolla. Maksu hoituu Nokian mukaan joko luottokortilla tai puhelinlaskun mukana – laskutus toki edellyttää sitä, että operaattori tukee kyseistä maksumuotoa.

N-gage on teknisesti toimiva, mutta hiukan sekava palvelu. Kun juonesta saa kiinni, alkaa pelien latailu ja muut oheistoiminnotkin luistaa. Hiukan kankea linja jatkuu myös pelien puolella, sillä joidenkin julkaisujen kohdalla tuntuu siltä, että kännykän teho ei oikein riittäisi 3D-grafiikan pyörittämiseen – asia näkyy selvimmin hitaahkona ruudunpäivitysnopeutena ja pitkinä latausaikoina. N-Gage-peleissä näyttäisikin olevan olennaista se, miten hyvin pelintekijät ovat osanneet ottaa huomioon kännykän rajallisen suorituskyvyn, sillä jotkut pelit pyörivät selkeästi nopeammin ja sulavammin kuin toiset. Onneksi ilmaisten kokeiluversioiden avulla voi todeta tämänkin asian ennen pelin ostamista.

N-Gagen käyttökokemus ei ole vielä hioutunut yhtä saumattomaksi kuin oikeilla taskupelikonsoleilla. On kuitenkin mukavaa nähdä, että N-Gage-alustalle on julkaistu jo monia hyviä pelejä, jotka sopivat nimenomaan kännykällä pelattaviksi. Suunta on hyvä, joten jäämme seuraamaan mielenkiinnolla tilanteen kehittymistä. Peliboxi tulee jatkossa esittelemään tärkeimpiä N-Gage-pelijulkaisuja, ja pidämme silmämme auki muunkin mobiilipelaamisen suhteen.

Nokia N-Gage -sivut

Singstar: Singalong with Disney (PS2)

singalongdisney_ps2Tänä perjantaina tutustumme musiikkipelien tuoreimpaan tulokkaaseen, joka on nimeltään Singstar: Sing-A-long with Disney. Tämä uutuuspeli todistaa kaksikin eri asiaa: Playstation2-konsoli on edelleen voimissaan varsinkin perheen nuoremmille pelaajille suunnatuissa peleissä ja toisaalta Singstar-pelisarja porskuttaa edelleen eteenpäin sillä samalla alkuperäisellä kaavalla, jolla se neljä vuotta sitten lanseerattiin.

Sing-A-Long with Disney poikkeaa monista aiemmista singstar-sarjan peleistä siinä mielessä, että tällä kertaa keskitytään erittäin kapeaan osa-alueeseen eli Disney-elokuvien musiikkiin. Levyllä on laulettavana parikymmentä englanninkielistä Disney-aiheista kappaletta, joiden höysteenä nähdään tietysti kyseisiin elokuviin liittyviä videoleikkeitä. Levylle päätyneet kappaleet ovat peräisin tunnetuimmista Disney-elokuvista, musiikkia on tarjolla esimerkiksi elokuvista Leijonakuningas, Aladdin ja 101 dalmatialaista. Kappaleet ovat toki ajatuksella valittuja ja mieluisia niille, jotka ovat katsoneet kyseiset elokuvat läpi useampaan kertaan, mutta muut pelaajat ovatkin sitten hiukan ymmällään biisien äärellä. Vaikka useimmat näistä elokuvista ovat tuttuakin tutumpia, niin siitä huolimatta kappaleiden tarkka sävelkulku ei ole painunut mielen sopukoihin lähtemättömästi. Nuorempien pelaajien harmiksi pelin musiikkia ei ole edes suomennettu, vaikka suuri osa Disney-leffoista jo dubataankin suomen kielelle. Kielimuuri on siis omalta osaltaan rajoittamassa pelin kohderyhmää.

Playstation 2:lle julkaistu Singstar: Sing-A-Long with Disney tarjoaa Disney-elokuvien ylimmille ystäville paljon mieluisaa laulettavaa, mutta muiden kannattaa valita ennemmin joku muu Singstar-levy jo ihan siitäkin syystä, että hiukan vieraanoloisten kappaleiden laulaminen on turhauttavan hankalaa ilman perusteellista opettelua. Itse singstar-pelimoottori toimii tässäkin pelissä varmaan ja tuttuun tyyliin, eikä musiikkimakuasioista voi kiistellä, joten kyllä peli silti kolme tähteä ansaitsee.

Motorstorm: Pacific Rift (PS3)

motorstormpacificrift_ps3Tällä kertaa Peliboxi esittelee uuden Playstation 3:n moottoriurheilupelin nimeltään Motorstorm: Pacific Rift. Kyseessä on vauhdikas ja arcade-tyylinen ajelupeli, jossa kiidetään monenlaisilla menopeleillä läpi näyttävien maisemien. Pelin pääpaino on nimenomaan vauhdissa, ilmavissa hypyissä ja letkeässä ajotunnelmassa, joten peliin on helppo tarttua ilman sen kummempia harjoitteluita.

Graafisesti MotorStorm Pacific Rift on herkkua silmille: ratojen miljööt ovat tarkasti taiteiltuja, vaihtelevia ja sulavasti ohi vilistäviä. Playstation 3-konsolin mittavasta suorituskyvystä otetaan ilo irti ja kyseessä taitaa olla eräs oman tyylilajinsa näyttävimmistä edustajista. Myöskään äänipuolella peli ei kompuroi, vaan hoitaa homman kotiin kuten kunnon kaahailupelin pitääkin.

Sanotaan, että “moni kakku päältä kaunis”. No, tämä kakku on käyttökelpoinen myös sisältä, sillä autojen, mönkijöiden sun muiden vekottimien ohjailu sujuu johdonmukaisesti ja miellyttävästi ja erilaisten ajoneuvojen vaihtelevat luonteet pääsevät esille. Kun ohjauksen kanssa ei tarvitse taistella, on mukavampaa keskittyä itse pelaamiseen ja mahdollisimman hyvien sijoitusten nappailuun.

Playstation 3:n Motorstorm Pacific Rift on miellyttävä tuttavuus kaikille vauhtipelien ystäville. Kun kokonaisuus on hienosti kasassa ja homma toimii niin kuorrutuksen kuin pelattavuudenkin puolesta, on erittäin todennäköistä, että tämän pelin pariin tulee palattua vielä monen monta kertaa! Peliboxi tarjoilee mallikkaalle ajelupelille peräti neljä ja puoli boksitähteä!

Playstation Home (PS3)

ps3_pshomeTällä viikolla tutustutaan Sonyn uuteen, mutta betavaiheessa olevaan palveluun nimeltään Playstation Home. Kyseessä on Playstation 3:lle ladattavissa oleva ohjelma, jonka avulla pääsee mukaan kolmiulotteiseen playstation-pelaajien yhteisöön. Playstation Homen peruskäyttö on ilmaista ja sen saa käyttöönsä päivittämällä Playstation 3:n ohjelmiston tuoreimpaan versioon.

Playstation Home-palvelussa käyttäjä luo itselleen avatar-hahmon, jonka ulkonäköä voi muokata tarjolla olevien vaihtoehtojen avulla. Samantyyppinen muokattavuus jatkuu myös hahmon omaan kotihuoneeseen, jota voi sisustaa ja järjestellä mielensä mukaan. Muiden Playstation3-käyttäjien kanssa pääsee jutustelemaan Home Square-aukiolla ja sen ympärillä olevissa taloissa – paikoista mainittakoon esimerkiksi leffateatteri ja ostoskeskus. Kyseessä on siis nykyaikaisen pelin ulkoasuun puettu yhteisöpalvelu, jossa pörrää käyttäjiä ympäri maailman. Playstation Homesta löytyy paljon samankaltaisia ideoita kuin suomalaisesta Habbo Hotel-nettipalvelustakin, mutta tällä kertaa Sony on vienyt graafisen toteutuksen aivan uusiin ulottuvuuksiin.

Pakko myöntää, Playstation Home näyttää hämmentävän hyvältä. Käyttäjä pääsee juoksentelemaan vapaasti pitkin pihamaita ja huoneita, ja tämä vapauden tunne on olennainen osa palvelun viehättävyyttä. Komealla ulkokuorella on kuitenkin veronsa, sillä ensimmäistä kertaa uusiin tiloihin astuttaessa on edessä useiden kymmenien megatavujen lataustauko, ja myöhemminkin tilasta toiseen siirryttäessä joutuu odottelemaan jonkinmoisen tovin. Toinen rajoittava tekijä on tekstinsyöttö: kun kyse on chattailyyn ja muuhun kommunikointiin perustuvasta palvelusta, niin kirjaimien valitseminen yksitellen pad-ohjaimella käy nopeasti ärsyttäväksi puuhaksi ja hahmojen välinen juttelu tahmaa hitaasti tapahtuvan tekstinsyötön takia. Kirjoittamisongelmaan on toki olemassa ratkaisu: USB-liitäntäisen näppäimistön hankkiminen helpottaa kirjoittamista tuntuvasti, mutta aiheuttaa samalla lompakkoon useiden kymppien kokoisen aukon.

Kun ongelmista pääsee yli, kuoren alta löytyy hauskasti ja toimivasti toteutettu yhteisöpalvelu, jonka todellisen käyttöarvon määrää itse käyttäjät. Toistaiseksi palvelusta on lähes mahdotonta löytää suomenkielistä keskustelua, eikä englanninkielinenkään keskustelu oikein meinaa sytyttää niukkasanaisten kanssapelaajien kanssa. Mikäli Playstation Home kerää jatkossa virtuaalimaailmaansa enemmän ja monipuolisemmin käyttäjiä, palvelun hauskuuskerroin tulee nousemaan tuntuvasti.

Tällaisenaankin Playstation Home on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen lisätemppu kaikille Playstation 3:n omistajille jo pelkästään näyttävän virtuaalimaailmansa ansiosta. Ja mikä parasta – kokeileminenhan ei tässä tapauksessa maksa mitään.

Lisätietoja Playstation Home:sta löytyy Playstationin nettisivuilta.

LocoRoco 2 (PSP)

locoroco2 psp

Peliboksin arvostelussa on tällä kertaa uunituore Playstation Portablen julkaisu LocoRoco 2. Kyseessä on siis eräänlainen tasoloikkapeli, jossa ohjataan oranssia mutta sympaattista möhkälettä läpi erilaisten kenttien.

Locoroco 2 on jatkoa aiemmin PSP:lle julkaistulle ykkösosalle, ja yhteneväisyyksiä näiden kahden pelin välillä riittääkin – äkkisilmäyksellä onkin hankalaa sanoa, onko kyse ykkös- vai kakkososasta. Pelin ohjaus on säilynyt ennallaan – Locoroco-hahmo osaa hyppiä, vieriä ja hajota kappaleiksi ahtaiden paikkojen varalta. Käytännössä peliohjauksessa tarvitaan noin kolmea  näppäintä, mikä on nykypäivänä aika pelkistettyä! Ohjaustoiminnot ovat äärimmäisen yksinkertaisia, mutta toimivia, joten LocoRocon oppimiskynnys on matalalla ja peli sopii varsin mukavasti kaikenikäisille pelaajille. Samaa ajatusta tukee myös lastenohjelmista tuttu ylihilpeä meininki ja värikäs grafiikka – LocoRoco on siis turvallista peliviihdettä myös perheen pienemmille pelaajille.

Pelikenttien suunnittelussa on kieltämättä käytetty mukavasti mielikuvitusta, joten perustaltaan varsin samanoloisena toistuva peli ei kuitenkaan ihan heti käy kyllästyttämään, vaan kentän läpäisyn jälkeen pitää vielä päästä kurkkaamaan, että miltä se seuraava kenttä näyttää…

LocoRocoa on hankalaa kuvailla tekstimuodossa, joten suosittelen itse kutakin kokeilemaan peliä ihan itse – jos simppelit tasoloikkapelit ovat mieluisaa viihdettä, niin kyllä tästäkin ilo irtoaa. Toisaalta, ensimmäisen LocoRocon omistajat eivät saa mitenkään hurjasti uusia elämyksiä tästä edeltäjäänsä vahvasti muistuttavasta LocoRoco 2:sta, joten siitä pieniä miinuksia tälle uutuudelle.

Playstation Portablen LocoRoco 2 on pirteää ja värikästä pomppimista kaikenikäisille – tässä tilanteessa pomppimisella ansaitaan kolme ja puoli boksitähteä.

Buzz Junior: Riemuralli (PS2)

buzzjr_riemuralliTällä kertaa Peliboxin arvostelussa on hiukan nuoremmille pelaajille suunnattua viihdettä. Playstation 2- pelikoneeseen läsäytettiin sisään Buzz Junior -pelisarjaan kuuluva julkaisu nimeltään Riemuralli – alkuperäisnimeltään Ace Racers.

Peliä ohjataan Buzz-tietokilpailuista tutuiksi tulleilla summeriohjaimilla, joten pelin ohjaus on äärimmilleen viedyn yksinkertaista ja perheen pienimmille helposti omaksuttavaa. Kyseessä on siis eräänlainen tulkinta rallipelistä, jossa pikkuautot, veneet tai lentokoneen kisaavat keskenään. Perusohjaaminen tapahtuu yhdellä ainoalla napilla, jolla määritetään kuinka lujaa kulkupeli kulkee. Mikäli pelaaja kiihdyttelee liikaa, auto karkaa mutkissa pyörähtäen hallinnasta, jossa taas menetetään aikaa. Olennaista on siis vauhdin oikea annostelu. Yksinkertainen, mutta yllättävän toimiva idea!

Ilahduttavaa on myös pelin audiovisuaalinen toteutus – pelissä käytetään hienosti hyväksi vanhan Playstation2-konsolin rajallisia resursseja, ja pelin erilaiset areenat näyttävät myös aikuisen pelitestaajan silmin aika hienoilta ja rytmikäs musiikkikin on hyvin peliin sopivaa. Tässä tapauksessa on siis nähty vaivaa sen eteen, että myös Juniorisarjan peleissä toteutus on asianmukaisella tasolla. Suurena bonuksena täytyy mainita myös sekin, että peli on kokonaisuudessaan suomennettu niin puheiden kuin valikoidenkin osalta ja kieliasu on kunnollinen.

Peli on ehdottomasti parhaimmillaan, kun kisassa on mukana ainakin kaksi pelaajaa – yksinpeliksi tästä ei oikeastaan ole. Neljäkin pelaajaa voi kaahailla helposti samalla tv-ruudulla, sillä buzz-summerinipussa on aina neljä ohjainkapulaa.

Riemuralli-peliä on hiukan hankalaa suhteuttaa muihin peliboxin arvosteluihin, sillä äärimmäisen yksinkertainen pelattavuus ja kevyt toteutus ovat perheen pienimmille tarkoitetun pelin perusedellytyksiä, eikä niistä voi oikein lähteä peliä moittimaan. Kohderyhmä huomioiden peli on hauska ja viihdyttävä julkaisu, jonka parissa junnut viihtyvät varmasti monia iltoja. Peliboxi myöntää Buzz Junior Riemurallille neljä boksitähteä.

Singstar: Boybands vs. Girlbands (PS2)

Tällä viikolla Peliboxin käsittelyssä on Playstation 2:n laulupelisarjan tuorein tulokas Singstar Boybands versus Girl Bands. Kertauksena todettakoon, että Singstar-sarjassahan on tarkoituksena laulaa biisejä mikrofoniin mahdollisimman oikein ja tarkasti, ja pelikonsoli laskee laulajalle pisteet oikeaan osuneista nuoteista biisin edetessä.

Tämän Singstar-uutuuden kantavana ideana on siis poikabändien ja tyttöbändien tuoma tasapaino. Pelistä löytyy monia menneiden vuosien hittibiisejä, mutta sekaan on osunut valitettavan monta tuntematontakin raitaa, ainakin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna. Uppo-outojen biisien lisäksi bilefiilistä hiukan lannistaa slovareiden suurehko määrä – ainakin Peliboxin kokemusten mukaan vauhdikkaammat rallit ovat Singstarin parasta tarjontaa. Parhaiten toimivista hittibiiseistä voisi mainita vaikkapa Spice Girlsin “Say You’ll Be There”-kappaleen, Fiven hyvärytmiset hitit sekä En Voguen klassikkokappaleen “Free your mind”.

Itse pelitekniikkakin on saanut osakseen pientä hienosäätöä, sillä biisien aikaiset kuvaruutunäytöt on viilattu uuteen uskoon. Muilta osin mennään edelleen sillä toimivalla ja vahvalla konseptilla, joka on vauhdittanut Singstaria suureen suosioon tähänkin asti.

Playstation 2:n Singstar Boybands versus Girlbands saa peliboksin puntarissa kolme tähteä. Tutunoloista laulupeliä vaivaa tällä kertaa hiukan epätasainen biisimateriaali, mutta muuten kaikki on ennallaan.