Elektroniikkakauppiaiden hyllyt ovat jo täynnä bluetooth-kaiuttimia, mutta jostain syystä perinteistä radioviritintä ei ole ollut kovinkaan monessa laitteessa mukana – markkinoille on siis syntynyt kahtiajako, joka pätee myös toiseen suuntaan: taskukokoisia radiovastaanottimia on kyllä olemassa, mutta ne sisältävät harvemmin bluetooth-toimintoja. Jo vuodesta 1946 kaiutinbisneksessä mukana ollut JBL on kuitenkin havainnut tämän puutteen tuotevalikoimassa ja myy tavallisten bluetooth-kaiutinten lisäksi myös radiovirittimet sisältävää JBL Tuner-mallia.

JBL Tuner kykenee vastaanottamaan niin analogisia FM-radiolähetyksiä kuin digitaalisia DAB-radiolähetyksiäkin. Meillä Suomessa radiolähetyksiä voi vastaanottaa vain perinteisiltä FM-taajuuksilta, kun taas Norja on ottanut täysin päinvastaisen suunnan: siellä valtaosa FM-lähettimistä sammutettiin vuonna 2017 ja radionkuuntelijat ovat joutuneet pakon edessä hankkimaan uusia DAB-radioita. JBL Tunerin kohdalla tämä ristiriitainen tilanne näkyy lähinnä siten, että kotimaisissa oloissa saattaa päätyä vahingossa JBL:n valintanäppäimiä painelemalla DAB-puolelle, jolloin laite käynnistää automaattisesti digiradiotaajuuksien tuloksettoman haeskelun. Lisäksi kymmenestä radiomuistipaikasta puolet on varattu DAB-asemille, joten käytännössä pikanäppäinten alle voi tallentaa vain viisi FM-asemaa. Näistä pienistä harmeista huolimatta on hyvä huomioida, että vaikkapa Ruotsin tai Norjan reissulla kannettavan radion DAB-toiminnot ovat hyödyllisiä.

Muista teknisistä seikoista esille voisi nostaa noin 8 tunnin kuunteluajan yhdellä latauksella. Akkua täytetään vanhalla tutulla Micro-USB-liitännällä, jonka vierestä löytyy myös 3,5 mm stereoplugiliitäntä ulkoiselle äänilähteelle – olkoon se sitten vaikkapa televisio tai MP3-soitin. Matkapuhelimenkin voisi toki kytkeä kaapelilla kaiuttimeen, mutta todennäköisemmin älypuhelin tulee yhdistettyä Bluetooth 4.1-yhteyden kautta langattomasti. Lähtötehoksi on ilmoitettu 5 wattia ja laitteen painoksi 0,44 kiloa. Olen huomannut, että monet oheislaitevalmistajat kitsastelevat ja jättävät laturin pois paketista, mutta JBL on sentään paketoinut mukaan pirteän oranssiksi väritetyn 5V/1A-virtalähteen. Virtaa kuluu varsin maltillisesti ja jäljelläolevan kuunteluajan arviointia helpottaa käynnistyksen yhteydessä ruudulle ilmestyvä jäljellä olevan varauksen prosenttimäärä.

Lue lisääUudenlainen pöytäradio? Testissä JBL Tuner

Unboxing-videolla tutustutaan Rode Procaster-mikrofoniin, joka on noussut varsin usein nettikeskusteluissa esille podcastaajien välineenä. Millainen mikrofoni Procaster sitten on? Pärjääkö se vertailussa yli satasen halvemmalle AKG:lle? Asiaa selvitellään myös ääninäytteiden kera. Katso unboxing-video:

Vastauksena otsikossa esitettyyn kysymykseen voisi todeta, että tämä Roden mikrofoni täyttää mainiosti podcast-mikrofonille asetetut odotukset. Soundi on varsin tukeva: bassotaajuudet toistuvat huomattavan suurella auktoriteetilla ja ylätaajuudet jäävät jopa hiukan jalkoihin, varsinkin jos vertaa oheisen videon alkupuolella käytettyyn T.Bone SC600-kondensaattorimikrofoniin. AKG:n edullinen P3s on taas samalla linjalla kuin Procaster, mutta hiukan vaisummalla ja diskanttitoistoltaan epämääräisemmällä soundilla.

Rode Procaster tuo esiin dynaamisen mikin hyviä puolia sikäli, että tallenteelle tarttuu vain puhe – äänitystilan hälyäänet kuten vaikkapa ilmanvaihdon humina jäävät vähemmälle huomiolle. Kolikon kääntöpuolena on epäherkkyys: mikrofoniesivahvistimesta saa vääntää vahvistusta huomattavan paljon, jolloin myös esivahvistimen laatu punnitaan: jos kohinaa on laitteistossa tarjolla, niin Procasterin kanssa se saadaan tuotua turhankin selvästi esille. Esimerkiksi tästä sopii kaksi ääripäätä: kannettava äänitallennin Zoom H4n on vahvistukset tapissa arka tuomaan jonkin verran pohjakohinaa esille, kun taas Tekniikkaparkin studion ensisijainen mikrofoniesivahvistin DBX 286S selviää Rode Procasterin kanssa huomattavasti siistimmin – ei kohinaa eikä muitakaan häiriöitä.

Procaster on dynaamisten mikrofonien joukossa sieltä podcast-ystävällisimmästä päästä ja käyttäytyy sangen siististi, kunhan mikrofoniesivahvistin on tehtävänsä tasalla. Omiin korviin kannattaa kuitenkin uskoa mikrofonia valitessa ja oheiselta unboxing-videolta saa jo jonkinmoisen alustavan käsityksen mikrofonimallien eroista ja erityisesti Procasterin luonteesta.

Nyt on retroilun aika! Tekniikkaparkin studiolla on jo jonkin aikaa ollut käytössä varsin yleinen Audio-Technica AT-LP120 -vinyylisoitin, ja toisaalta hyllyn kulmalla on soittoa odotellut myös kasa savikiekkoja – siis niitä 78 kierrosta minuutissa pyöritettäviä sellakkalevyjä. Soitin on 2010-luvulta ja levyt 1950-luvulta, joten jonkinasteinen kuilu näiden aikakausien välissä väistämättä on. AT-LP120 on sikäli kiitollinen kohde tälle projektille, että soittimesta löytyy myös 78 rpm-nopeus, kun 33- ja 45-nopeudenvalintanäppäimet painaa yhtä aikaa pohjaan – ainoa puuttuva palanen on siis savikiekon uraan sopiva neula.

Lue lisääSavikiekkoneula levysoittimeen – näin 2010-luvun elektroniikan saa yhteensopivaksi 1950-luvun tallenteen kanssa

Ensiksi uudet teknologiset ratkaisut hämmästyttävät, sitten innostavat – ja sen jälkeen nähdään, tuliko uutuus jäädäkseen vai pitääkö vielä palata piirustuspöydän äärelle. 360-kuvien ja -videoiden kohdalla taidetaan olla juuri nyt tuossa taitekohdassa – laitteita on ollut jo hyvän aikaa markkinoilla, hinnat ovat laskeneet tavallisen käyttäjän saavutettavalle tasolle ja kuvia pystyy jo varsin vaivattomasti jakamaan vaikkapa nettisivuilla tai sosiaalisessa mediassa. Mutta onko uudenlaisesta digikuvaamisesta tullut koko kansan hupia? Tyhjentävää vastausta tähän ei Tekniikkaparkistakaan löydy, mutta jotain päätelmiä voidaan tehdä siitä, että yksi suosituimmista 360-kameroista ei ole sitten vuoden 2017 julkaisun saanut seuraajakseen uutta versiota, vaan tällä kertaa testissä oleva Samsung Gear 360 (2017) -kamera päätyi ostoskoriin alle 150 euron tarjoushinnalla. Laite ei ole tulikuuma uutuus, mutta kyseessä on silti varsin tyypillinen lajinsa edustaja, joten Gear 360-kameraan tutustumalla saadaan hyvä käsitys kuluttajalaatuisen 360-kuvaamisen nykytilasta.

Samsung Gear 360:n kakkosversio kätkee sisäänsä kaksi kappaletta 8,4 megapikselin kuvakennoja, F2.2-valovoimaiset optiikat sekä 1160 mAh akun. Lataaminen tapahtuu moderniin tapaan USB-C-liitännällä ja kuvat tallentuvat micro-SD-muistikortille. Kun kamerasta löytyy kolmen ohjausnäppäimen lisäksi pieni PMOLED-näyttö ja pohjasta standardinmukainen jalustakierre, niin ominaisuudet kuulostavat varsin hyviltä. Aiemmin Tekniikkaparkissa testattu Ricoh Theta S kykeni FullHD-videotallennukseen, mutta Gear 360 nokittaa 4K-tarkkuuden videoilla, joka tosin sekään ei 360-kuvauksen maailmassa ole mahdottoman paljon – pohditaan tätä asiaa lisää näytekuvien yhteydessä.

Lue lisääSamsung Gear 360 (2017) – testissä alelaariin päätynyt 360-kamera