Tiiliskivipuhelin kymmenen vuoden takaa: Binatone Brick

Muistatteko 80-luvulla julkaistun Mobira Cityman 900-puhelimen? Tuo NMT900-verkkoa käyttänyt puhelinmalli on selkeästi ollut inspiraation lähteenä Binatone Brick-puhelimen suunnittelijoille, sen verran samankaltaisuuksia näiden puhelinten välillä löytyy. Binatonekin taitaa jo kuulua retrolaitteiden joukkoon, ainakin ulkoisen designin osalta, ja ehkäpä myös tekniikaltaan, sillä tämä vuonna 2013 julkaistu puhelin on jo ehtinyt ylittää kymmenen vuoden rajapyykin ja tukee vain 2G-matkapuhelinverkkoja.

Katso Binatone Brick-puhelimen videoesittely Tekniikkaparkin Youtube-kanavalla…

Päätin ottaa The Brick-puhelinmallin käsittelyyn ihan sen vuoksi, että tämä laite on kaikessa kömpelyydessään varsin hauskannäköinen vekotin, ja osuva esimerkki siitä, että joskus elektroniikkalaitteiden suunnittelussa käytännöllisyyden ja järkevyyden voi heittää syrjään. Matkapuhelimessa on useitakin tavallisuudesta poikkeavia toimintoja: ensinnäkin laitteen akku on poikkeuksellisen suuri: valmistaja on luvannut XL-kokoiselle akulle kolmen kuukauden valmiusaikaa ja 28 tunnin puheaikaa, ja laitteen pohjasta löytyy USB-A-liitin, jonka avulla puhelin voi toimia myös varavirtalähteenä toisille USB-latausta tukeville laitteille. Jos laitteeseen ei laita SIM-korttia sisään lainkaan, niin Binatone toimii bluetooth-yhteyden kautta handsfree-laitteena muille puhelimille. Puhelimen yläosassa oleva ulkoinen antenni mahdollistaa FM-radion kuuntelun kaiuttimen kautta ilman mitään lisälaitteita tai kuulokepiuhoja.

Käyttöliittymä Binatone Brickissä on koomisen värikäs ja suurifonttinen. Väistämättä tulee fiilis, että koko käyttöliittymä on ollut pakollinen paha, joka on hutaistu kasaan suuremmin pohtimatta – tai sitten on haluttu ylikorostaa retrotunnelmaa. Yhtä kaikki, puhelinta pystyy kyllä käyttämään ja tekstit ovat pääosin hyvin luettavissa, mutta ei tätä laitetta erityisen viimeistellyn oloiseksi voi sanoa ainakaan ohjelmiston puolelta.

Teknisesti Binatone toimii koko lailla odotetulla tavalla: yhteydet toimivat, puhelut onnistuvat ja valikot ovat vasteajoiltaan nopeita. Kaiuttimen äänenlaatu ei ole kovin kaksinen, mutta kyllä sillä pakon edessä puhetta kuuntelee, oli se sitten peräisin puhelusta tai FM-radiosta. Lisätoimintoihin kuuluvat esimerkiksi JPG-kuvien ja MP3-äänitiedostojen toisto sekä yksi peli, joka kumartaa vahvasti suomalaisen matkapuhelinperinteen suuntaan: laitteesta löytyy valmistajan oma mukaelma matopelistä.

Loppujen lopuksi tälle puhelimelle on hankalaa keksiä mitään todellista käyttöä, sillä 80-luvun ensimmäisiin käsipuhelimiin viittaava suuri ja kulmikas muotoilu tekee puhelimen mukana kuljettamisesta työlästä: taskuun mahtuvasta laitteesta ei ole missään nimessä kyse, joten puhelinta varten pitäisi olla mukana laukku tai reppu. Pöytäpuhelimena Binatonea voisi ajatella käytettävän pakkaukseen sisältyvän lataustelakan myötä, mutta lähestulkoon samaan lopputulokseen päästäisiin myös pöytäpuhelinta muistuttavilla laitteilla, joita muutamilta valmistajilta on ollut saatavilla. Paras käyttötarkoitus laitteelle on osoittautunut olemaan kavereiden ja tuttavien yllättäminen hiukan poikkeuksellisella ”matkapuhelimella” – kun Binatonen kaivaa esille ja vastaa puhelimeen, niin lopputuloksena on lähes poikkeuksetta leveä virne ja naurunhörähdys ympärillä olleilta. Ja mikäpä siinä, kyllähän maailmaan iloa mahtuu – varsinkin kun tämän hupilaitteen sai aikoinaan ostettua erään kauppaketjun poistokorista kuudella eurolla. Halpaa hupia siis!