Melkein lajinsa viimeinen? Testissä CD-radio-kasettisoitin Sony CFD-S70

Jos uuden kasettisoittimen ostamisesta tulee puhe, niin aivan varmasti joku ihmettelee ääneen, että vieläkö niitä ylipäänsä myydään. Mutta kylläpä toki myydään, vaikkei välttämättä ihan jokaisessa kaupassa. Joiltakin ammattiäänentoiston myyjiltä löytynee edelleen ainakin Tascamin brändillä myytäviä räkkiasennettavia kasettidekkejä, mutta tällaiseen yli 500 euron sijoitukseen ei suuri yleisö taida innostua. Satunnaisempaa kasettien soittelijaa varten ainakin Philipsin ja Sonyn mallistoista löytyy kannettavia CD-radio-kasettisoittimia, joilla saa nostalgiset nauhat soimaan. Tässä jutussa tutustutaan tarkemmin Sony CFD-S70 -soittimeen, josta löytyy ne olennaisimmat ohjelmanlähteet: CD-soitin, radio sekä kasettinauhuri.

► Katso video Youtubessa: Testissä CD-radio-kasettisoitin Sony CFD-S70

Soitin sopii mukaan myös piknikille: kuudella C-paristolla saa musiikin soimaan muutamaksi tunniksi.

Sony CFD-S70 on päällisin puolin varsin tyypillinen cd-kasettimankka: väri on musta, päältä löytyy kantokahva ja pohjasta paikka C-kokoisille paristoille. Hallintapainikkeiden sijoittelu tosin on persoonallisemmasta päästä, sillä käytännössä kaikki näppäimet on survottu laitteen yläkulmaan, sentään kuitenkin viistosti käyttäjää kohti. Tämä design-valinta saattaa jakaa mielipiteitä, sillä vaikka kaikki napit ovatkin nyt löydettävissä samalta suunnalta, niin samanoloisia mustia näppäimiä mustalla taustalla ja mustilla kaiverruksilla voi olla hankalaa erottaa toisistaan ilman selitetekstien tarkkaa tutkailua. Ajan myötä näppäinten paikat toki oppii muistamaan ulkoa, joka nopeuttaa laitteen käyttöä. Paristokäyttöisyyden lisäksi Sonylle voi syöttää verkkovirtaa sillä vuosikymmenien ajalta tutuksi tulleella ”matkaradion virtapiuhalla”, joka tunnetaan myös esimerkiksi hienommalla nimellä ”C7-laitejohto”.

Kasettimekanismi vaikuttaa olevan budjettiluokan tusinatavaraa, mutta se toimii kuitenkin testikäytössä ongelmitta.

Käsitelläänpä ensiksi kasettisoitin, kun se taitaa kuitenkin olla kiinnostavin osa tässä laitteessa. Nauhurin tunnistaa edullisemman pään laitteeksi jo toistonäppäintä painamalla, sillä laitteessa on hyvin pelkistetty, suoraviivainen ja mekaaninen kasettinauhurikoneisto. Mitään merkittäviä hienouksia kuten kahdensuuntaista toistoa kasettia kääntämättä tai automaattista kappaleiden hakua tästä ei löydy. Jopa nauhurikoneiston automaattinen pysäytys on rajattu ainoastaan toisto- ja nauhoitustoiminnoille, mutta jos kelaat kasettia alkuun tai loppuun, niin koneisto jää pitkäksi aikaa jurisemaan nauhan loppua ”vasten” ja käyttäjän pitää itse hoksata pysäyttää kelaus Stop-nappia painamalla. Mikä liene syynä tällaiseen epäjohdonmukaiseen säästötoimenpiteeseen? Toisaalta nauhurin toistolaatu kuulostaa varsin siedettävältä, varsinkin jos laitteeseen kytkee paremmat kuulokkeet tai aktiivikaiuttimet 3,5mm kuulokeliitännän kautta. Kotihifiluokkaan kuuluvan vanhan Technics-dekin kanssa vertaillessa huomasin Sonyn toistavan nauhoja kirkkaammalla soundilla, ehkä jopa hiukan liioittelevan diskanttivoittoisesti, mutta tämä saa toisaalta vanhat kasetit kuulostamaan ryhdikkäiltä. Hifi-kuunteluun tätä laitetta ei tietenkään kannata hankkia, mutta uskoisin, että satunnaisesti vanhoja c-kasetteja soittava ”hupikuuntelija” tulee tällä laadulla toimeen. Sony CFD-S70 -laitetta käsittelevältä Tekniikkaparkin Youtube-videolta voit itsekin kuunnella toistolaadun näytteen.

Haluatko äänittää oman mixtapen? Kuulokeliitännän lisäksi vasemmasta kyljestä löytyy linjasisääntulo, eli ”AUX in”, jonka kautta ääni myös tallentuu tarvittaessa C-kasetille.

Vaikkei sitä ensiksi tulisikaan ajatelleeksi, niin Sony CFD-S70 on myös äänittävä kasettinauhuri – jopa niin, että laitteen Aux-sisääntuloon voi kytkeä jonkin ulkoisen äänilähteen kuten älypuhelimen ja taltioida sen toistamaa ääntä kasetille. Toki myös CD-levyjen ja radion äänittäminen on mahdollista, mutta sisäänrakennettua mikrofonia Sonysta ei löydy. Äänityslaatu on hiukan köykäisempi kuin toistolaatu, sillä hiljaisemmissa kohdissa erottuu ylimääräistä pohjakohinaa, jota ei paremmalla kasettidekillä äänittäessä tallennu. Äänitystaso säätyy automaattisesti, joten tasoja ei oikeastaan voi mokata. Tähän pätee siis sama laulu kuin toistoonkin: c-kasettien nauhoittaminen on täysin mahdollista ja toimivaa, mutta laatu riittää vain kevyeen käyttöön.

Kunnon matkaradiohengessä Sonystakin löytyy tukeva kantokahva.

CD-soitin on tässä laitteessa perushyvä. Koneisto toimii varsin rivakasti ja tarkasti, äänenlaadussa en havainnut mitään mainittavaa ongelmaa ja käyttö on siinä määrin helppoa kuin se vain ”matkaradion” pienehköillä painikkeilla voi olla. Myös CD-R/RW-levyjen kerrotaan kelpaavan ja tavallisten audiolevyjen lisäksi Sonylle voi tarjota myös MP3-tiedostoja sisältäviä CD-kiekkoja. Muita tiedostotyyppeja laite ei kuitenkaan kelpuuta. Ei CD-soitinkaan ole silti jäänyt täysin vaille budjetinkiristystoimia: raitojen numeroita ja toistoaikaa esittävästä LCD-näytöstä on nipistetty merkkejä pois juuri sen verran, että nämä kaksi tietoa eivät mahdu ruudulle yhtä aikaa – sinun pitää siis valita, haluatko nähdä raidan vai ajan!

Päältäladattava CD-soitin kykenee soittamaan myös MP3-levyjä.

Radion puolella tarjotaan sekä FM- että AM-aaltoalueita. Käyttäjän elämää helpotetaan kolmella pikavalintapainikkeella, joihin voi tallentaa kolme eniten kuuntelemaansa radiotaajuutta – loput muistipaikat ovat plus/miinus-napeista selattavia muistipaikkoja. Viritin voisi olla herkempikin, sillä radiovastaanoton kannalta haasteellisessa kerrostalohuoneistossa monille radioasemille hiipi mukaan selvästi erottuvaa stereokohinaa, jonka sentään saa pois häiritsemästä vaihtamalla vastaanoton monotilaan. Plussaa kuitenkin digitaalisesta virittämisestä ja muistipaikoista, jotka nopeuttavat eri asemien välillä hyppimistä. Aseman nimeä ja muitakin tietoja välittävää RDS-toimintoa radiovirittimestä ei löydy, eli löytämänsä radioasema pitää tunnistaa joko kuuntelemalla tai paikkakunnan radiotaajuuslistoja selailemalla. Kaipa tämäkin karsinta on tehty liian pienen LCD-näytön vuoksi, sillä RDS-signaalin mukana tuleva kahdeksanmerkkinen aseman PS-nimitunnus ei näytölle mahtuisi…

Ylälaidan näppäinrykelmä on hiukan hankalasti hahmotettava ja merkinnät kovin pieniä.

Sony CFD-S70 on kaiutinten äänenlaadun osalta valitettavasti pettymys, joskin odotettu sellainen. Kun laitteen hankintahinta pyörii 70-90 euron tietämissä, niin arvattavissa on, että CD- ja kasettikoneistojen ja radiovirittimen jälkeen kaiuttimiin ei ole jäänyt törsäiltäväksi kovinkaan suurta summaa. Äänentoisto on ohut, diskattivoittoinen ja tynnyrimäinen. Puheohjelmia Sonylla kuuntelee varsin sujuvasti ja irvistelemättä, mutta musiikin kuuntelu alkaa jo koetella kärsivällisyyttä ainakin pidemmissä annoksissa. Jo aikojen takaa Sonyn laitteissa on ollut ”Mega Bass”-nappi ja niin on tässäkin soittimessa, mutta mahtipontisesta merkinnästään huolimatta napinpainallus ei onnistu houkuttelemaan syvää ja voimakasta bassotoistoa ilmoille – sen sijaan megabasso saattaa lisätä toistoon tarpeentonta kuminaa. Onkin pitkälti kuunneltavan sisällön luonteesta kiinni, kannattaako toiminto pitää päällä vai pois päältä. Kaiutinten vaatimattoman laadun myötä vaikkapa kännykän liittämiseen tarkoitetun AUX-äänitulon merkitys tuntuu hiukan köykäiseltä, sillä monet älypuhelimet kuulostavat tasapainoisemmalta luurin omien kaiutinten kautta, eikä äänipiuhan kytkeminen Sonyn linjatuloon välttämättä edes paranna tilannetta. Ja jos tarkoitus on toistaa vain älylaitteen kautta musiikkia, niin satasella saa aivan eri laatuluokkaa olevaa musiikkinautintoa, kun hankkii kelvollisen bluetooth-kaiuttimen tämän mankan sijasta. Mutta silloin ei saa kasetteja tai CD-levyjä soimaan.

Tässä taitaa olla olennaisin syy Sony CFD-S70:n hankintaan: jollainhan ne ikivihreät kasetitkin pitää vielä toistaa!

Koekäytön jälkeen Sony CFD-S70 jättää jossain määrin ristiriitaisen fiiliksen: laite tekee kaiken minkä lupaa, eikä yksikään ohjelmalähde ole luokattoman huono. Päinvastoin – kasetti- ja CD-soitinten toimivuus jätti jopa varovaisen positiivisen vaikutelman, vaikka toimintoja onkin niistä karsittu kovalla kädellä. Suurin rajoittava tekijä Sonyssa on kaiutinten vaatimaton äänenlaatu, joka ei nykypäivänä onnistu oikein säväyttämään. Puheohjelmia ja äänikirjoja kuuntelevat käyttäjät ovat todennäköisesti aivan tyytyväisiä, mutta musiikkitoiston osalta nykykuuntelijat ovat tottuneet niin paljon parempaan äänenlaatuun, että Sonyn toisto ei oikein jaksa innostaa, ellei sitten kytke kuulokkeita laitteen kyljestä löytyvään 3,5mm stereoliitäntään – tällöin laitteesta saa huomattavasti enemmän irti. Samalla täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että jos C-kasetteja tekee mieli kuunnella ja tarkoitus olisi löytää upouusi laite sitä varten, niin kohtuuhintaista valinnanvaraa ei juurikaan ole, ja tässä lienee Sony CFD-S70:n olennaisin valttikortti markkinoilla. Halvahkon oloisen kasettimekanismin pidemmän aikavälin kestävyyttä on vaikea arvioida, mutta ainakin tuoreeltaan kasettinauhuri on siinä määrin tolkullisen oloinen, että soitin tuskin imaisee nauhaa salaatiksi, ja sen myötä Sonylle tohtii tarjota hyllystä löytyviä kasettiklassikoita toistettavaksi hyvillä mielin.

Kehut:

• Kaikki ohjelmalähteet ovat helppokäyttöisiä ja toimivat ongelmitta
• Laitteessa on sisään- ja ulostuloliitännät äänelle
• CD-soitin toistaa myös MP3-tiedostot

Moitteet:

• Kaiutinten äänenlaatu on vaatimaton
• Käyttönäppäinten rykelmä voisi olla selkeämmin merkitty
• Kasettimekanismista puuttuu kelausten päätepysäytys ja nauhurin käyttöpainikkeet vaativat suht voimakkaan painalluksen

Katso Unboxing-video Tekniikkaparkin Youtube-kanavalta…