Läppäri alennusmyynnistä: testissä Lenovo G50-30
Hinta on usein melkoisen vahva konsultti, kun tietokonetta lähdetään ostamaan. Joskus liika hintalappuun tuijottaminen saattaa tuoda tullessaan ikäviä kompromisseja, jotka hankaloittavat laitteen käyttöä siihen tarkoitukseen, johon se hankittiin – tällöin käytännössä päädytään hankkimaan halvan koneen lisäksi erikseen vielä se hyväkin kone ja rahaa palaa. Toisaalta Tekniikkaparkin toimituksessakin on huomattu, että joskus vähälläkin rahalla voi löytyä käyttökelpoista tekniikkaa.
Näitä kahta asiaa puntaroin mielessäni, kun huomasin Lenovon kannettavan tietokoneen kodinkoneketjun mainoslehtisessä alle kahdensadan euron hintapyynnillä. Voiko 199 eurolla saada käyttökelpoisen uuden läppärin? Uteliaisuus voitti ja päätin ottaa asiasta selvää hankkimalla tämän laitteen toimituksen varatietokoneeksi.
Konepellin alla hillityllä vauhdilla uurastava Intel Celeron
Lenovo G50-30 -läppäri edustaa komponenttiensa puolesta markkinoiden edullisinta hintaryhmää jo ilman erikoistarjoustakin – juurikin tämäntasoiset sisuskalut löytyvät lähes kaikista kolmensadan euron halppisläppäreista. Näyttö on 15 tuuman kokoinen, keskusmuistia on maltilliset 4 gigaa ja kovalevy on 500 gigainen malli. Prosessori on kaksiytiminen ja 2,1 GHz kellotaajuudella toimiva Intel Celeron N2830.
Lenovo näyttää päällepäin hillityn tyylikkäältä: vaikka kokonaisuus on kautta linjan muovisen oloinen, niin ulkokannen kuvioitu pinta hillitsee pahinta sormenjälkien tarttumista kanteen ja näppäimistökin näyttää Lenovon tutun linjan mukaiselta. Toki pian virran kytkemisen jälkeen alkaa näkyä syitä läppärin halvalle hankintahinnalle: kiiltäväpintainen näyttö on katselukulmiltaan melkoisen rajoittunut varsinkin pystysuunnassa, eikä pienehkö 1366 x 768-resoluutiokaan enää nykypäivänä juuri säväytä. Näppäimistön tuntuma on aivan asiallinen, joskin se joustaa kirjoitettaessa sen verran, että yhtä näppäintä painaessa lähimmät ylemmänkin rivin näppäimet liikkuvat “taivutuksen” voimasta. RJ45-verkkokaapelin kytkeminenkin on melkoista näpertelyä, sillä kyseessä ei ole perinteisen kokoinen liitin, vaan litistetty versio, johon verkkokaapeli kytketään taivuttamalla liitännän reunalla olevaa muovilippa auki ja pujottelemalla kaapelin pää tuon lipan ja liitinrungon väliin. Ei nyt sinänsä mahdottoman vaikeaa, mutta riesa se on pienikin riesa, ja muovisen rakenteen kestävyys pitkässä juoksussa hiukan arveluttaa.
Yksi ärsyttävimmistä yksityiskohdista on RJ45-verkkokaapelin liitäntä: piuhan kytkeminen vaatii turhan paljon näpertelyä perinteiseen liitäntätyyppiin verrattuna.
Sen sijaan virtaliitäntä on toteutettu hiukan normaalia jämäkämmällä liittimellä. Laturin liitin näyttää tosin sivumennen vilkaistessa hämmästyttävän paljon USB-liitännältä, johon sitä ei tietenkään kannata sekoittaa…
Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Liitäntäpaletti Lenovossa on kattava ja integroitu DVD+/-RW -levyasema hoitaa niin DVD-levyjen toiston kuin polttamisenkin. Dolbyn nimiin brändätty äänentoisto on läppäreiden mittaluokalla asiallista ja suht värittymätöntä – tällä äänentoistolla kärsii jo kuunnella vaikkapa nettisurffailun taustamusiikkia – ainakin pienillä voimakkuuksilla ja lyhyemmissä annoksissa. Lenovo G50-30 on käytössä erittäin hiljainen eikä läppäri juurikaan kuumene edes pelikäytössä. Joskin nykypelit voi unohtaa aivan täysin, sillä tämä kokoonpano ei ole millään muotoa nykystandardeihin mahtuva pelikone – vain reilut kymmenen vuotta vanhat pelit toimivat siedettävästi.
Onko tarjouskone parinsadan euron väärti?
Peruskäytössäkin huomaa kyllä hitaahkon kovalevyn vaikutuksen, mikäli verrokkina käyttää SSD-levyllä tehostettua huippukonetta. Myös näytön kääntely optimaalisen katselukulman etsimiseksi saattaa myös ajoittain harmittaa, mutta nuilta osin Lenovo suoriutuu sähköpostin, nettiselailun ja pikaviestittelyn kaltaisista arkitilanteista vaivattomasti eivätkä viiveet toiminnoissa kasva sietämättömiksi. Windows 8.1 tuntuu siis pärjäävän Lenovon tarjoamalla neljän gigan muistilla aivan järkevästi.
Lenovo G50-30:n muotoilu on varsin tyylikästä eikä heti tuo mieleen halvinta “hinnat alkaen” -mallia. Sormenjälkiä kansi tosin kerää hanakasti, kuten kuvasta näkyy.
Mutta mikä on vastaus jutun alussa esitettyyn pohdintaan? Hiukan omaksi yllätykseksenikin voin todeta, että tässä tapauksessa erikoistarjouksesta sai aivan käyttökelpoisen kannettavan tietokoneen, kunhan halvan hinnan rajoitteet ottaa huomioon eikä lähtökohtaisesti odota liikoja. Pelikäyttöön tai multimedian käsittelyyn Lenovo ei taivu, mutta kevyempään hyötykäyttöön suuntautuneet toimet kuten nettisurffailu, laskunmaksu ja sähköposti onnistuvat jopa tällä raudalla kelvollisesti. Lenovon kestävyyttä pitkässä juoksussa on hankalaa arvioida, sillä rakenteesta löytyy joitakin epäilyttävän muovisia yksityiskohtia, mutta toisaalta – hankintahintakaan ei ollut korkea.
