Apple iPod Nano ja iPod Shuffle

Tekniikkaparkin testissä on parivaljakko, jonka jäsenet hoitavat musiikintoistotehtävät turhaa tilaa haaskaamatta. Apple iPod shuffle ja iPod Nano ovat molemmat erittäin pienikokoisia kannettavia musiikkisoittimia, mutta niitä erottaa varsinkin käyttöliittymän toteutus. Yhteistä puolestaan on iTunes-ohjelmisto, jolla biisejä siirrellään laitteiden muistiin – nämä soittimet eivät näy tietokoneelle ulkoisena levyasemana USB-muistitikkujen tapaan.

iPod Shuffle: pelkistettyä ja kutistettua tyyliä

Kahden gigatavun muistilla varustettu iPod shuffle tukeutuu vain ja ainoastaan laitteen nappeihin ja kuulokkeiden kautta toistettavaan puhuttuun tietoon – laitteessa ei ole lainkaan näyttöä. Tätä kautta iPod shufflen fyysinen koko on saatu puristettua hämmästyttävän pieneksi ja soitin onkin helposti mukana kuljetettavan oloinen. Taskun pohjalla Shufflea tuskin edes huomaa ja takapaneelin kiinnitysklipsun avulla pikku-iPod roikkuu kiinni vaikka paidan kauluksessa.

Kunhan Shuffle on saatu tankattua musiikilla, kuuntelu voi alkaa. Biisien siirtely tapahtuu muista iPodeista poiketen erikoisella ja todella lyhyellä datakaapelilla, jossa toisessa päässä on USB-liitin ja toisessa kuulokeliitäntään sopiva plugi. iPod Shufflen sisältöä ja asetuksia täytyy muokkailla iTunes-ohjelmistolla, sillä laitteessa itsessään ei näytön puuttumisesta johtuen ole asetusvalikoita. Pääasiassa käyttäjä tulee olemaan tekemisissä etulevyn painikkeiden kanssa, joilla voi säätää äänenvoimakkuutta, hyppiä kappaleiden välillä ja pysäyttää toiston. Lisäksi yläreunasta löytyy virta- ja toistotilakytkin sekä Voiceover-näppäin, jota kerran painamalla kuulokkeista kuuluu artistin ja kappaleen nimi ääneen luettuna.

Shufflen kuulokesoundi on hyvällä tolalla. Kirkkaassa ja hallitussa äänentoistossa laitteen miniatyyrikoko ei erotu millään tavalla ja laite jaksaa tuottaa ihan tarpeeksi äänenpainetta tavallisiin stereokuulokkeisiin. Hiljaisessa ympäristössä musiikkia kuunnellessa osaa arvostaa myös sitä, että soittimesta löytyy äänenvoimakkuuden säädön askeleita myös hiljaisesta päästä – Shufflen saa toistamaan musiikkia jopa kuiskausvoimakkuuksilla. Tämäkään asia ei ole itsestäänselvyys kaikissa mp3-soittimissa.

iPod Shufflen pelkistetyn toiminnallisuuden ansiosta käytettävyys on mainiolla tasolla – tämä laite tosiaankin toimii pelkkänä musiikkisoittimena ja tekee sen ilman turhia kikkailuja. Ohjausnäppäinten tuntuma on kohtuullisen selkeä ja oikeat näppäimet on helppo löytää vaikka soitin olisi taskussakin. Helposti aktivoitava voiceover-toiminto paikkaa hiukan näytön puutetta varsinkin parhaillaan soivan kappaleen nimeä arvuutellessa. Tietenkään biisien valinta ei ole läheskään niin helppoa kuin näytöllä varustetuissa laitteissa, mutta iPod Shuffle tuntuukin olevan nimensä mukaisesti enemmänkin sellainen taustamusiikkisoitin, jolla kuunnellaan omaa musiikkikirjastoa satunnaisessa järjestyksessä ilman sen suurempia pähkäilyjä.

Molemmista iPodeista löytyy asianmukainen omppulogolla koristeltu kiinnitysklipsi, jolla soittimen saa kiinnitettyä vaatteisiin käytettävyyden kannalta sopivalle paikalle.

iPod Nano: mukana myös hilpeän pieni kosketusnäyttö

Uusimman sukupolven iPod Nano on reilusti edellismalleja pienempi – itse asiassa laitteessa ei enää olekaan tavallisia näppäimiä. Lähestulkoon kaikki toiminnot hoidetaan etulevyn kokoisen kosketusnäytön kautta, joka on mielenkiintoinen, mutta välillä hiukan työläskin ratkaisu. Kameraa ei Nanossa enää ole, mutta FM-radio on sentään mahdutettu mukaan musiikintoiston lisäksi. Ulkomusiikillisia ominaisuuksia edustavat kuvien katselu, askelmittari sekä kellotoiminnot. Muistin määrä on mallista riippuen joko 8 tai 16 gigatavua.

Nanon pikkuruinen kosketusnäyttö herättää aluksi hilpeyttä, mutta ajan päälle siihen kyllä tottuu. Itse näyttö on kohtuullisen laadukas eikä kosketustuntumassakaan ole ruudun pienen koon lisäksi mainittavia ongelmia, joten puitteet ovat kunnossa. Albumien kansikuvat sävyttävät mukavasti biisien kuuntelua, mutta kappaleiden välillä navigointi on välillä aavistuksen sekavaa useine sivusuuntaisine pyyhkäisyineen. Fyysisten näppäinten vähäisyys osoittautuukin suurimmaksi käytettävyyttä rajoittavaksi tekijäksi, ja laite tuleekin usein pengottua taskusta esille biisien vaihtamista varten.

Poppi raikaa myös Nanosta aivan riittävissä määrin. Soundi kuulostaa oletusasetuksilla kuunneltuna aavistuksen hillitymmältä Shuffleen verrattuna, mutta käytännön kuuntelussa tällä ei juuri ole merkitystä – niin radio kuin musiikkisoitinkin ovat toistoltaan hyviä. Asetusvalikosta löytyvät taajuuskorjaimen esiasetukset ovat sen sijaan pettymyksiä – vaikutti siltä, että kaikki vaihtoehdot väänsivät ääntä vain huonommaksi, ja lopulta valinnaksi jäi jälleen oletusasetus.

Kaksi pienikokoista, mutta silti erilaista musiikkisoitinta

Tässä on kaksi erilaista soitinta aivan erilaisille käyttäjille. iPod Nano sopii aktiiviselle biisisurffaajalle, joka haluaa helposti selailla soittimensa sisältöä ja hyppiä tietystä raidasta toiseen. Myös radiovastaanotin on aktiivikäyttäjälle mieluinen lisuke. Kyseessä on siis hilpeä ja erittäin kätevästi mukana kulkeva kosketusnäyttösoitin. Nanon käyttäminen vaatii kuitenkin hiukan keskittymistä, joten sitä ei ihan kaikille voi varauksetta suositella – eikä hintakaan jää enää kovin kauas isonäyttöisen iPod Touchin halvimmasta versiosta.

iPod Shuffle taas on rennosti musiikin kuunteluun suhtautuvan käyttäjän soittorasia. Shufflen kanssa ei kannata metsästää jotain tiettyä biisiä – sen kun antaa vaan musiikin virrata korviin omalla painollaan. Toki soittolistoja voi tietokoneen avustuksella kasailla, mutta silti Shuffle on parhaimmillaan satunnaistoistotilassa. iPod-malliston edullisin soitin on niin pieni, että sen voi jopa hukata helposti, ellei sitten onnistu paikantamaan sitä kuulokejohtoa seuraamalla. Shufflea on miellyttävää käyttää ja muutenkin se on laadukkaan oloinen tuote – nyt Apple on ymmärtänyt jättää turhat kuulokekaukosäädinkikkailut väliin ja keskittyä vain olennaiseen.