Testissä Procaster Zen 10″ Windows 8.1-tabletti

Tabletin ja läppärin välimaastossa liikkuvia kevyitä tietokoneita on jo ollut jonkin aikaa markkinoilla, mutta tuntuu siltä, että viimeisen puolen vuoden aikana markkinat ovat lähteneet entistä enemmän lentoon ja mielenkiintoisia uutuuksia löytyy leveällä hintaskaalalla. Suomalaisia sanotaan hintatietoisiksi kuluttajiksi, ja senpä takia Procasterin uutuuslaite herättääkin hintalapullaan mielenkiintoa: 199 euron hinnalla on tarjolla täysimittaisen Windows 8.1:n, kosketusnäytön ja näppäimistön sisältävä tablettitietokonepaketti. Tekniikkaparkin laitetestissä otetaan selvää, mitä tuolla rahalla saa käyttöönsä.

Aloitetaan testi ”unboxing” -videolla, eli käytännössä tutkaillaan, mitä myyntipakkaukseen sisältyy, ja minkälainen tietokone sieltä paljastuu:

Procaster Zen 10” on ohjelmiston puolesta täysimittainen tietokone tabletin kuorissa. Kahden gigan keskusmuisti ja 32 gigan kiintolevy kuulostavat varsin niukalta, mutta uusin Windows tuleekin kohtuullisen vähällä toimeen, eikä kevyt hyötykäyttö tunnu juurikaan kärsivän näistä muistimääristä: tekstinkäsittely, taustamusiikin soittelu ja netin selailu sujuvat moniajona aivan kelvollisesti. Lisätilaa voi järjestää muistikortin kautta ja näppistelakasta löytyvä normaali USB-portti mahdollistaa lisälaitteiden kuten vaikkapa tulostimen kytkemisen.

Erittäin tervetullut USB-liitäntä löytyy näppäimistötelakan takareunasta.

Näppäimistötelakka itsessään hoitaa tehtävänsä eleettömästi.

Pakettiin kuuluva näppäimistötelakka laajentaa laitteen käyttökelpoisuutta nimenomaan hyötykäytön kannalta – edelleen fyysinen näppäimistö on se kätevin tapa syöttää tekstiä. Näppis toimii sinänsä ihan hyvin, mutta näppäimet ovat ainakin allekirjoittaneelle aavistuksen pienikokoisia ja hutipainalluksia tulee nopeasti kirjoittaessa keskimääräistä enemmän. Myös näppäinten hiukan epämääräinen kirjoitustuntuma on mitä todennäköisimmin osasyyllisenä ohilyönteihin. Kyllä tekstinsyöttö silti onnistuu aivan kohtuullisesti, ja tämäkin juttu on pääosin näppäilty Procasterilla. Kaikki Windows-ohjelmat eivät ole parhaimmillaan pelkän kosketusnäytön kanssa, ja tällöin näppäimistön alapuolelta löytyvä tasohiiri on erittäin tervetullut apuri – ja kaiken lisäksi tämä ohjainlaite toimii Procasterissa hienosti.

Näyttö itsessään on hyvää perustasoa: 1366×768 -resoluutio on monista perusläppäreistä tuttu näyttötarkkuus, joka riittää kymppituumaisella näytöllä asialliseen käyttökokemukseen. Zenissä ei ole lähdetty kilpajuoksuun näytönkehysten minimoinnissa ja tämän myötä stereokaiuttimille on luontevasti järjestynyt tilaa kehysten käyttäjää päin osoittavasta osasta. Tämän myötä sinänsä diskanttipainoisesta äänentoistosta on saatu kuitenkin suhteellisen selkeä ja erotteleva, joten taustamusiikin hiljainen soittelu onnistuu irvistelemättä ja kaiutinten järkevän sijoittelun myötä stereokuvaakin pääsee hiukan muodostumaan.

Yleisvaikutelma Procaster Zenistä ja varsinkin näppäimistötelakasta on melkoisen muovinen ja näytön kiinnittyminen näppäimistöön on toteutettu karun yksinkertaisella tavalla: tablettiosa loksahtaa kiinni näppiksen takareunaan tietyssä ennaltamäärätyssä asennossa eikä tässä toteutuksessa ole minkäänlaista saranointia: näyttö on siis aina tarkalleen samassa asennossa. Jos laitteen laskee telakan kanssa taaksenpäin viettävälle pinnalle, kuten vaikkapa sohvalle, niin laite kellahtaa herkästi “selälleen” korkean painopisteen ja kevyen näppisosan takia. Jossain tilanteissa saranointia ja näytön parempaa aseteltavuutta jääkin ergonomiamielessä kaipaamaan, mutta tämänkin ratkaisun kanssa tulee toimeen. Muistikortteja ja eri liitäntöjä suojaavat luukut ovat melko hankalasti avattavissa ja varsinkin lataukseenkin käytettävää Micro-USB-porttia tiukasti suojeleva luukku vaatii avaamiseen ensimmäisillä kerroilla reteää otetta.

Hankala paikka: kyljessä olevan luukun alta löytyy niin lataukseen käytettävä Micro-USB-liitin kuin muutama muukin hyödyllinen liitäntä. Suojaksi rakennettu muoviluukku on kuitenkin hankalanpuoleinen operoitava, ja käytännössä toisella kädellä täytyy pidellä luukkua auki kun toisella kytkee latauskaapelia…

Muovinen ulkoasu kuitenkin pettää siltä osin, että virtojen kytkemisen jälkeen Procaster Zen esiintyy edukseen: massamuisti on SSD-tekniikkaa, joten ohjelmien latausajat pysyvät kohtuullisina ja Windows 8.1:n myötä kaikki pöytäkoneesta tutut ohjelmat rullaavat nätisti myös tabletin ruudulla laitteen tehojen sallimissa puitteissa. Kosketusnäyttökin reagoi hyvin käyttäjän komennuksiin. Yleistuntuma tietokoneen käytettävyydestä on itse asiassa varsin pirteä: jopa pienimuotoinen äänitiedostojen leikkailu ja muokkailu onnistuu Procasterilla irvistelemättä ja kaikki edellytykset hyötysovellusten ajamiseen ovat läsnä.

Myös netin selailu tabletille ominaiseen tyyliin onnistuu hyvin. Laajakuvanäyttö nimittäin tarjoaa pystyyn käännettynä mukavasti tilaa vähän pidemmänkin tekstikappaleen lukemiseen ilman sivun vierittelyä ja ruudun kääntäminen pystyyn tai vaakaan saa myös näyttökuvan kääntymään mukana suht rivakasti. Pelikoneeksi Procaster ei kovin häävisti sovellu pienen massamuistin ja keskimääräistä verkkaisempien komponenttien takia, mutta pienellä varauksella voisi todeta, että vanhoja ja kevyitä retropelejä laite pyörittää sujuvasti.

Tablettikoneet ovat yleisesti ottaen ihanteellisia kevyeen nettisurffailuun vaikkapa sohvan nurkassa, ja toki myös Procaster sopii tuollaiseen käyttöön.

Procaster Zen 10” on hiukan ristiriitainen kokemus: toisaalta laitteelta kaipaisi hiukan tarkempaa viimeistelyä, mutta edullinen myyntihinta ja hyvä käytännön toimivuus tasoittavat tietä huomattavasti. Kevyeen hyötykäyttöön tämä laite tuntuu sopivan aivan kelvollisesti, ja mieleen palautuukin miniläppäreiden kulta-aika. Tavallaan hybridi-tabletit edustavatkin eräänlaista miniläppäriperinteen uudelleensyntymistä: kymppituumaiset näytöt ja kevyehköt, mutta rauhalliseen käyttöön sopivat tekniset ominaisuudet kuulostavat varsin tutuilta…