Paristokäyttöiset radiot testissä: Sony ICF-306 ja Tecsun PL-365

Analoginen FM-radiovastaanotin on perinteikäs tapa kuunnella viihdettä ja asiaa. Kuitenkaan ei ole itsestäänselvyys, että tällaista laitetta enää löytyisi jokaisesta kotitaloudesta, vaikka kotivarasuosituksissakin paristokäyttöinen radio mainitaan. Vaikka radioviritin löytyy monistakin erilaisista yhteyksistä kuten vaikkapa kotiteatterivahvistimesta tai autosta, niin perinteiselle ja suoraviivaiselle matkaradiollekin on silti monissa tilanteissa käyttöä. Tutustumme nyt kahteen erilaiseen paristokäyttöiseen radioon sekä kahteen hiukan erilaiseen verrokkiin.

Katso video Youtubessa…

Perinteistä matkaradiota testissä edustaa Sony ICF-306. Laitteessa ei ole mitään ylimääräistä – vain FM- ja AM-viritin, virtakytkin, viritysnuppi ja äänenvoimakkuuden säädin. Tämä on ehkäpä tyypillisen esimerkki satunnaiseen kotikuunteluun ja sähkökatkojen varalle hankittavasta perusvastaanottimesta. Toinen testattava laite on maailmanradioiden ryhmään kuuluva Tecsun PL-365, joka toimii vallan mainiosti tavallisten FM-radiolähetysten vastaanottimena, mutta tarjoaa myös keskipitkät (MW) sekä lyhyet (SW) aaltoalueet ja sitä myötä sopii myös monien kaukaisten asemien vastaanottoon. Verrokkina kuunnellaan myös vanhaa Panasonicin kasettiradiosoitinta, joka verkkovirran lisäksi toimii myös paristoilla sekä ladattavalla akulla varustettua JBL Tuner -bluetooth-kaiutinta, jossa on myös FM- sekä DAB-radiovirittimet.

Sony ICF-306

Sony ICF-306 on erittäin helposti omaksuttava laite ja näppäimiä on niin vähän kuin mahdollista – tämän laitteen kanssa pärjää ihan kuka tahansa. Radioasemat viritetään kohdilleen laitteen päällä olevalla viritysrullalla, joka on käytettävyydeltään kohtuullisen hyvä, mutta jostain syystä suuremman kaupungin taajuusruuhkassa viritys on joskus epätarkkaa – tuntuu siltä, kuin radion selektiivisyys ei olisi ihan parhaasta päästä ja virittimellä on lähekkäisten ja pienempitehoisten lähetystaajuuksien kanssa satunnaisia vaikeuksia osua kohdilleen. Väljemmillä vesillä asemat löytyvät kuitenkin helposti ja herkkyys on normaalikäyttöön riittävä.

Äänenlaatu on ohuehko mutta käyttökelpoinen. Pienen kaiuttimen toistamana musiikin kuuntelusta ei varsinkaan suuremmilla äänenvoimakkuuksilla erityisesti nauti, mutta radion äänentoisto sopii paremminkin hiljakseen taustalla soitettavaksi. Puheohjelmien äärellä radio on omalla mukavuusalueellaan ja toisto on kuitenkin selkeää ja helposti kuunneltavaa. Radiolähetyksiä voi kuunnella myös kuulokeliitännän kautta.

Paristojen kesto on valmistajan lupauksien mukaan erittäin hyvä, nimittäin kahdella AA-sormiparistolla radio soi peräti sadan tunnin ajan. Tämä onkin tervetullut seikka, sillä verkkovirralle laitteessa ei ole liitäntää lainkaan – paristot ovat Sonyn ainoa virtalähde. Pienenä hauskana yksityiskohtana radiosta löytyy myös esiin taitettava kantokahva. Hintaluokka on 40 euron tietämissä – kyseessä ei ole missään nimessä markkinoiden halvin paristoradio, mutta suuren valmistajan mahdollistama laadukas viimeistely ja pieni virrankulutus perustelevat hiukan korkeampaa hintaa.

Tecsun PL-365

Tecsun on radiovastaanottimena hiukan persoonallisen näköinen ja toiminnoiltaan erikoinen: kyseessä on enemmänkin maailmanradio kuin tavallinen taskuradio. Merkki saattaa olla monille ennestään tuntematon, mutta Tecsun on valmistanut radioharrastajille tarkoitettuja vastaanottimia jo hyvän aikaa. Käytettävyydeltään radio on hiukan kahtiajakoinen: digitaalinen viritys, muistipaikat, kanavien automaattinen viritys eli ETM-toiminto sekä taustavalaistu näyttö tarjoavat huomattavaa mukavuutta normaaliin kuuntelukäyttöön, mutta toisaalta radion etupaneelin näppäimet ovat melkoisen pieniä ja tiiviiseen rykelmään aseteltuja. Oikeaan kylkeen sijoitetut viritys- ja äänenvoimakkuusrullat ovat sentään perinteisempiä sormella pyöritettäviä säätimiä eikä niitä tarvitse erityisemmin etsiskellä.

FM-viritin on Tecsunissa laitteen kokoluokan huomioiden erittäin herkkä ja laadukas. Digitaalisesti valittava taajuus osuu kohdilleen, viereiset asemat eivät häiritse ja parhaimmillaan vastaanottimella saa kuuntelukelpoisesti kiinni myös naapurimaakunnasta lähetettäviä taajuuksia. Signaalinvoimakkuusnäyttö on myös hyvä lisä asiasta kiinnostuneille. Lyhytaaltovastaanoton suhteen ei tässä testissä tehty vertailua muihin maailmanradioihin, mutta kokeilujen perusteella myös SW-taajuusalueen lähetykset kuuluvat varsin kelvollisesti ja radion omalla antennilla sisätiloissa kuunnellen saa varsinkin hämärän aikaan kiinni ainakin kolmisenkymmentä lyhytaaltotaajuutta.

Äänenlaatu on sisäänrakennetulla monokaiuttimella harmillisen ohut. Uutiset ja puheohjelmat toistuvat varsin mukavasti ja ymmärrettävästi, mutta musiikkiohjelmien kanssa alkaa nopeasti kaivata järeämpää äänentoistoa – pieni kaiutin ei pysty mahdottomuuksiin ja musiikintoisto muistuttaa tyypillistä kelloradion äänenlaatua. Toisaalta radion kyljestä löytyvällä kuulokeliitännällä voi radioon kytkeä tavallisten kuulokkeiden sijasta myös isommat kaiuttimet, jolloin herkkä viritin ja stereovastaanotto pääsevät vasta kunnolla oikeuksiinsa.

Tecsun ei kerro laitteen tarkkaa paristonkestoa, mutta oletettavasti Sonyn 100 tunnin kuunteluaikaan ei kolmella AA-paristolla kuitenkaan päästä. Useamman tunnin testikäytön aikana kolmipykäläinen paristomittari ei kuitenkaan laskenut yhtä pykälää enempää, joten virrankulutus on lienee kuitenkin järkevällä tasolla. Noin sadan euron hintaluokka on taskuradioksi varsin korkea, mutta toisaalta suuremmalla sijoituksella saa huomattavan herkän radiovirittimen laajoilla taajuusalueilla sekä radioharrastajaa miellyttäviä lisätoimintoja erittäin kompaktissa kotelossa. Satunnaisessa uutisten kuuntelussa näistä lisätoiminnoista ei ole juurikaan hyötyä, mutta kaukaisemmista radioasemista kiinnostunut kuuntelija löytää laitteesta rahalleen vastinetta.

Vanha verrokkilaite: Panasonic RX-FS430

Tämä Panasonicin radiokasettisoitin saa kunnian edustaa vanhempaa laitekantaa, jota suomalaisista kodeista varmasti löytyy. Tarkkaa laitteen valmistusvuotta ei ole tiedossa, mutta oletettavasti RX-FS430 ajoittuu 90-luvulle. Kannettavia kasettisoittimen ja radion yhdistelmiä myytiin aikoinaan kuin näkkileipää ja varsin suoraviivainen analogitekniikka kestää hyvin aikaa, joten ei ole ollenkaan ihme, että tällaiset laitteet ovat edelleen aktiivikäytössä vaikkapa keittiön pöydällä tai kesämökillä. Radiovastaanoton osalta Panasonic RX-FS430 tarjoaa neljä taajuusaluetta: FM, MW, LW ja SW, joskin lyhytaaltoalue on huomattavasti kapeampi kuin vaikkapa edellä testatussa Tecsunin laitteessa. Asemien virittäminen kohdalleen rullaa pyöritellen on helppoa ja Panasonic tuntuu olevan matkaradioiden mittaluokassa kohtuullisen herkkä nappaamaan radiotaajuuksia.

Äänenlaatu on tässä vertailuryhmässä erittäin kilpailukykyinen: taajuustoisto ulottuu niin leveäksi, että myös musiikkia voi kuunnella varsin vaivattomasti. Tarkemmalla kuuntelulla soinnista löytyy kuminaa ja lievää tynnyrimäisyyttä, mutta yleisvaikutelmana äänentoisto on vaivatonta ja helposti kuunneltavaa varsinkin pienemmillä äänenvoimakkuuksilla. Nykytrendin mukaisia alempia bassotaajuuksia tästä ”mankasta” ei kuitenkaan irtoa.

Vaikka tällaiset matkaradiot yleensä soivatkin verkkovirran varassa, niin Panasonicista löytyy kuitenkin paikka kuudelle D-kokoiselle paristolle, nämä ovat siis niitä ”isoja pyöreitä paristoja”. Suuren paristokapasiteetin myötä myös käyttöaikaa irtoaa kohtuullisen hyvin. Näitä isoja paristoja ei välttämättä kodin kaapista löydy ihan yhtä todennäköisesti kuin nykyään yleisemmässä käytössä olevia AA-sormiparistoja, joten tällaisen matkaradion omistajien kannattanee varata kaappiin riittävä määrä D-paristoja mahdollisen sähkökatkon tai kesäisen piknik-kuuntelun varalle.

Bluetooth-verrokkilaite: JBL Tuner

JBL Tuner liittyi FM-paristoradioiden testiin mukaan akkukäyttöisenä haastajana – tämä laite toimii siis sisäänrakennetun ladattavan akkunsa varassa eikä paristoille löydy paikkaa. Toki varavirtalähteellä tätä laitetta voi ladata myös sähköverkon ulottumattomissa. JBL testattiin Tekniikkaparkissa vuonna 2019 ja tarkemmat kokemukset löytyvät tuosta artikkelista. JBL on myös bluetooth-kaiutin, mutta tässä jutussa laitetta käsitellään radiovirittimen näkökulmasta.

JBL:n digitaalinen FM-radioviritin on sinänsä helppokäyttöinen ja laitteesta löytyy viisi muistipaikkaa usein kuunneltaville radiotaajuuksille. Asemien virittäinen on jossain määrin keskittymistä vaativaa toimintaa, vaikka laitteesta toki löytyy myös seuraavan kuuluvan taajuuden etsivä Scan-toimintokin. Viritin on oman paikkakunnan radioasemien kuunteluun riittävä, mutta ei mitenkään erityisen herkkä. Muista tämän artikkelin laitteista poiketen JBL:stä ei löydy keskipitkä- tai lyhytaaltoalueita, mutta sen sijaan laitteessa on digitaalinen DAB-viritin. DAB on Suomessa täysin hyödytön, sillä digiradiolähetyksiä ei meillä ole, mutta ulkomailla reissatessa toiminnosta voi olla iloa – esimerkiksi Norjassa DAB-radiolähetykset ovat laajasti käytössä.

JBL on varsin tunnettu bluetooth-kaiutinten valmistaja ja merkiltä on totuttu kuulemaan varsin asiallista äänenlaatua, eikä JBL Tuner tee tässä poikkeusta. Äänentoisto on kokoisekseen hyvälaatuista ja bassotaajuuksien toisto ulottuu kaikkein matalimmalle tässä testilaitteiden ryhmässä. Kaikenkaikkiaan JBL soi siististi ja sitä kuuntelee mielellään. Markkinoilta löytyy äänenlaadultaan parempiakin bluetooth-kaiuttimia, mutta radiovirittimen sisällyttäminen pakettiin tekee JBL:stä vähän erikoisemman: näin ponnekasta äänentoistoa ei pienistä matkaradioista helposti löydä. Tästä mallista on nykyään markkinoilla myös uudempi versio JBL Tuner 2.

Yhteenveto: valitse radio käyttötarkoituksen mukaan

Kahden testilaitteen ja kahden verrokin ryhmä osoittautui sellaiseksi, että yksikään radiovastaanotin ei nouse ylivoimaisesti toisen yläpuolelle. Oikeanlaisen laitteen valinta riippuu ihan puhtaasti käyttötarkoituksesta.

Jos pöydänkulmalta löytyy jo Panasonicin kasettiradiosoittimen kaltainen klassikkolaite, niin sanoisin, että jatka ihmeessä sen käyttöä – radiovastaanoton laatu ja helppous on edelleen kilpailukykyinen monien uusien laitteiden kanssa, oikeastaan jopa parempi. Menneinä vuosina tällaisilla yhdistelmälaitteilla oli suurta kysyntää, jonka myötä valmistajat panostivat niiden laatuun – sen takia vanha radio soi edelleen ryhdikkäästi eikä häpeä vertailussa yli 20 vuotta uudempien laitteiden kanssa.

Ihan tavallista uutta paristokäyttöistä radiota etsivälle Sony ICF-306 on hyvä valinta. Se on helppokäyttöinen ja soi pitkään helposti saatavilla olevilla AA-paristoilla, joten laite puolustaa paikkaansa myös kotivaraksi kelpaavana radiovastaanottimena. Sonyn mallistosta löytyy myös pienempiä ja suurempia paristoradioita tällä samalla suoraviivaisella tyylillä. Hifistelyyn tämä radio ei kuitenkaan kovin hyvin sovi – sointi on kovin ohut vaikkakin selkeä.

Jos paristokäyttöisyys ei ole kynnyskysymys, niin verrokkilaite JBL Tuner soi muita testin laitteita komeammin ja tarjoaa myös bluetooth-yhteyden matkapuhelimen kautta soitettavia suoratoistopalveluita tai nettiradioita varten. Ja Tecsun puolestaan on radioharrastajien valinta: muuta joukkoa kalliimpi laite tarjoaa selkeästi herkimmän virittimen ja eniten radiovastaanottoon liittyviä erikoistoimintoja.