Uudenlainen pöytäradio? Testissä JBL Tuner

Elektroniikkakauppiaiden hyllyt ovat jo täynnä bluetooth-kaiuttimia, mutta jostain syystä perinteistä radioviritintä ei ole ollut kovinkaan monessa laitteessa mukana – markkinoille on siis syntynyt kahtiajako, joka pätee myös toiseen suuntaan: taskukokoisia radiovastaanottimia on kyllä olemassa, mutta ne sisältävät harvemmin bluetooth-toimintoja. Jo vuodesta 1946 kaiutinbisneksessä mukana ollut JBL on kuitenkin havainnut tämän puutteen tuotevalikoimassa ja myy tavallisten bluetooth-kaiutinten lisäksi myös radiovirittimet sisältävää JBL Tuner-mallia.

JBL Tuner kykenee vastaanottamaan niin analogisia FM-radiolähetyksiä kuin digitaalisia DAB-radiolähetyksiäkin. Meillä Suomessa radiolähetyksiä voi vastaanottaa vain perinteisiltä FM-taajuuksilta, kun taas Norja on ottanut täysin päinvastaisen suunnan: siellä valtaosa FM-lähettimistä sammutettiin vuonna 2017 ja radionkuuntelijat ovat joutuneet pakon edessä hankkimaan uusia DAB-radioita. JBL Tunerin kohdalla tämä ristiriitainen tilanne näkyy lähinnä siten, että kotimaisissa oloissa saattaa päätyä vahingossa JBL:n valintanäppäimiä painelemalla DAB-puolelle, jolloin laite käynnistää automaattisesti digiradiotaajuuksien tuloksettoman haeskelun. Lisäksi kymmenestä radiomuistipaikasta puolet on varattu DAB-asemille, joten käytännössä pikanäppäinten alle voi tallentaa vain viisi FM-asemaa. Näistä pienistä harmeista huolimatta on hyvä huomioida, että vaikkapa Ruotsin tai Norjan reissulla kannettavan radion DAB-toiminnot ovat hyödyllisiä.

Muista teknisistä seikoista esille voisi nostaa noin 8 tunnin kuunteluajan yhdellä latauksella. Akkua täytetään vanhalla tutulla Micro-USB-liitännällä, jonka vierestä löytyy myös 3,5 mm stereoplugiliitäntä ulkoiselle äänilähteelle – olkoon se sitten vaikkapa televisio tai MP3-soitin. Matkapuhelimenkin voisi toki kytkeä kaapelilla kaiuttimeen, mutta todennäköisemmin älypuhelin tulee yhdistettyä Bluetooth 4.1-yhteyden kautta langattomasti. Lähtötehoksi on ilmoitettu 5 wattia ja laitteen painoksi 0,44 kiloa. Olen huomannut, että monet oheislaitevalmistajat kitsastelevat ja jättävät laturin pois paketista, mutta JBL on sentään paketoinut mukaan pirteän oranssiksi väritetyn 5V/1A-virtalähteen. Virtaa kuluu varsin maltillisesti ja jäljelläolevan kuunteluajan arviointia helpottaa käynnistyksen yhteydessä ruudulle ilmestyvä jäljellä olevan varauksen prosenttimäärä.

Katso JBL Tunerin unboxing-video:

Äänenlaatu on tietysti kaiuttimen tärkeimpiä ominaisuuksia. JBL Tuner sinnittelee tässä suhteessa rimaa hipoen positiivisen puolella: äänentoisto on kokonaisuudessaan helposti kuunneltavaa, mutta samalla myös innotonta. Diskanttitoisto on jossain määrin verhoutunut ja bassot jäävät vaisuiksi – varsinkin hiljaisilla voimakkuuksilla JBL osoittautuu tasapaksuksi. Kun äänenvoimakuutta lisää muutaman pykälän verran, niin ääni alkaa herätä varsinkin bassorikkaampaa poppia ja iskelmää kuunnellessa, kun taas rockmusiikki kaipaisi huomattavasti erottelevampaa otetta. Deezer-suoratoistosovelluksen kanssa bluetooth-toimintoa käyttäessä JBL:ää saa kiritettyä kohti parempaa ääntä taajuuskorjaimen asetuksia hienosäätämällä – hillitty “hymynaama” eli ylä- ja alataajuuksien korostus graafisessa taajuuskorjaimessa tekee tästä kaiuttimesta pirteämmän. Aiemmin Tekniikkaparkissa testattu B&O Beoplay A1 soittaa kuitenkin JBL Tunerin suohon: Beoplay välittää musiikin “grooven” huomattavasti JBL:ää paremmin ja kaivaa ylätaajuuksiltakin sellaisia nyansseja, jotka JBL jättää huomiotta.


JBL Tunerin etupaneelissa on pieni taustavalaistu näyttö, josta voi tarkistaa kuunneltavan radioaseman taajuuden ja kanavatunnuksen. Harmillisesti näyttö jää tosin hiukan kapeaksi eikä kanavan nimi mahdu kerralla näyttöön – koko RDS PS-tunnus ilmestyy näkyville vasta tekstin vierityksen myötä. Päältä löytyy kaikki näppäimet virtakytkintä lukuunottamatta.

Virittimen suorituskyky on hyvässä kentänvoimakkuudessa mainio ja ongelmaton: radiovastaanoton ääni on selkeä ja kohinaton. Myös asemanimen (PS) ja ohjelmatyypin (PTY) JBL Tunerin näytöllä kertova RDS-signaali löytyy ripeästi. FM-lähetyksen signaalinvoimakkuuden laskiessa JBL Tuner on hankalamman paikan edessä: jopa osa saman kaupungin alueelta lähettävistä kaupallisen radion taajuuksista on selektiivilasien vaimentamissa sisätiloissa kuunnellessa hiukan arkoja vastaanottimen sijoittelulle. Vertailun vuoksi unboxing-videollakin näkyvä takavuosien puukuorinen ja paristokäyttöinen Selena B-217 -pöytäradio taas nappaa samassa paikassa saman taajuuden pontevammin kuuluville – joskin Selenalla on kuuluvuusvertailussa pieni etulyöntiasema huomattavasti pidemmän antennipiiskansa ansiosta.


Takapaneeli on pelkistetty – vasemmalla Micro-USB-latausliitin ja oikealla puolella 3,5 mm stereoplugin liitäntä äänen sisääntuloa varten.

JBL Tuner on hintaisekseen asiallinen esitys kaiutinmarkkinoiden pitkäaikaiselta pelurilta. JBL tuo perinteisen pöytäradion konseptin nykypäivään: lähes taskukokoinen laite tarjoaa niin radiovastaanottimen kuin bluetooth-kaiuttimenkin toiminnot eikä vie tilaa juuri nimeksikään. Tuner onkin osuva hankinta oletettuun käyttötarkoitukseensa, eli arjen taustamusiikin toistajaksi vaikkapa työhuoneen tai keittiön pöydänkulmalle. Keskittyneeseen hifikuunteluun JBL Tuneria ei oikein voi suositella: pienen kaiuttimen rahkeet loppuvat kesken suurempiin ja kalliimpiin kaiuttimiin verratessa eikä musiikin välittämä innostus pääse oikein tarttumaan kuulijaan. Alle sadalla eurolla saa kuitenkin helppokäyttöisen ja valmistuksen laadultaan asiallisen kaiuttimen, jonka äänentoisto ei ärsytä eikä kerää huomiota puoleensa.