HTC Desire Z -matkapuhelin

Tekniikkaparkin testissä on tällä kertaa Android-kännykkä sieltä järeämmästä päästä eli HTC Desire Z. Androidin 2.2-versiota pyörittävä luuri kätkee sisälleen myös fyysisen qwerty-näppäimistön, joka onkin tämän mallin olennaisimpia ominaisuuksia muihin mallehin verrattuna. Desire Z:n prosessori raksuttaa 800MHz:n nopeudella ja RAM-muistia on käytössä 512 Mt. Nämä ovat aivan riittäviä lukemia nykypuhelimeen, joten suht sulavaa käyttöä pitäisi olla luvassa.

3,7″ näyttö on teräväkuvainen ja kosketustuntumakin on hyvällä tasolla, joten peruspuitteista ei moitteita juuri ropise. Esille lonksahtava näppäimistö vaikuttaa sekin hyvältä idealta – ensin matalahkot näppäimet vaikuttavat hiukan tunnottomilta ja kalvonäppäimistöä muistuttavilta, mutta käytön myötä sormi alkaa osua sujuvasti oikeille kirjaimille ja tekstisyöttö onkin sen jälkeen vauhdikasta. Tasaisesti taustavalaistu näppäimistö on myös hämärämmässä ympäristössä helppokäyttöinen. Niin mukavalta kuin fyysinen QWERTY-näppäimistö tuntuukin, niin se tuo kuitenkin tullessaan pieniä kiusoja – päällimmäisenä niistä puhelimen koko. HTC Desire Z on auttamatta melkoisen kookas älypuhelin elegantimpiin kännyköihin tottuneen käsissä. Varsinkin painon soisi olevan selvästi pienempi, mutta myös paksuudessa olisi viilaamisen varaa. Näppäimistön liukumekanismi on varsin omintakeinen ja äkkisilmäyksellä myös kevyttekoisen näköinen, mutta testikäytön aikana ei silti ilmennyt minkäänlaisia ongelmia näppiksen avaamisen ja sulkemisen kanssa – mekanismin toimivuus ei siis käytännössä aiheuta murheita.

Puhelintoiminnot ovat Desire Z:ssa kautta linjan laadukkaita – puhe kuuluu molempiin suuntiin laadukkaana eikä mitään taustahäiriöitäkään äänessä erotu. Myös kaiutinpuhelintoiminto on käyttökelpoinen laadultaan. Päivittäisessä puhelukäytössä Z on siis ongelmaton ja miellyttävä laite. Android ylipäänsä toimii tuttuun tyyliin HTC:n lisukkeilla varustettuna ja puhelimen teho riittää helposti käyttöjärjestelmän sulavaan pyörittämiseen.

Kaiutinääni on multimediaa toistettaessa valitettavan metallinen ja kireä, joten musiikkituokiot kannattaa mieluummin viettää hyvälaatuisen kuulokelähdön kautta kuunnellun musiikin parissa. Niin musiikkitiedostot kuin lisäohjelmiston vauhdittamat nettiradioasematkin soivat kuulokkeiden kautta häiriöttömästi ja avarasti. Desire Z:n kamera jää nykymittapuun mukaan harmillisen vaisuksi – perusnäppäilyt sujuvat kuten 5 megapikselin kännykkäkameralta voi odottaakin, mutta täyteen kuvakokoon suurennettuna yksityiskohdat ovat harmillisen suttuisia. Valotus sentään osuu varsin hyvin kohdalleen, joten satunnaiseen maisemanäppäilyyn HTC:n kamera riittää aivan mainiosti ja sisätiloissakin kameran kanssa pärjää siedettävästi. Laatuero on kuitenkin päivänselvä tämänhetkisen kamerakännykkäkunkun Nokia N8:n suoritukseen verrattuna – N8 päihittää kamerakäytössä Desire Z:n leikiten.

Onko HTC Desire Z sitten ansainnut paikan taskussa? No, kunnon näppäimistö on toki erittäin mukava ominaisuus älypuhelimessa ja Android-leirissä se ei vielä edes ole kovin yleinen varuste, joten tämä malli herättää jo senkin takia paljon kiinnostusta. Laatuvaikutelma on mainio ja puhelutoiminnotkin luistavat – ja HTC:n tyylikäs Androidin päälle rakennettu Sense-käyttöliittymä on sekin miellyttävä yksityiskohta. Toisaalta puhelimen paino ja suurehkot ulkomitat ovat riesana – Desire Z ylittää niukasti sen rajan, jonka jälkeen kännykkä alkaa tuntua kookkaalta ja hivenen kömpelöltä.

Jos puhelin tuntuu sopivan käteen ja qwerty-näppäimistö on toivelistalla, niin HTC on erittäin varteenotettava ja toimiva valinta – kyllä tämäkin luuri keskivertotaskuun mahtuu aiemmista moitteista huolimatta. Kevyttä ja eleganttia kännykkää kaipaavat voivat puolestaan jatkaa etsintöjään.