Parappa the Rapper (PSP)

Parappa the Rapper julkaistiin Euroopassa ensimmäiselle Playstation-konsolille vuonna 1998. Oikeastaan voisi sanoa että nykyään huippusuosittujen musapelien kuten Singstarin ja Guitar Heron esi-isä oli juuri Pleikkarin Parappa the Rapper, joka keräsikin mainetta rytmimusiikista kiinnostuneiden pelaajien keskuudessa. Nyt on se hetki, kun tuo 90-luvun klassikko ilmestyy kannettavan konsolin valikoimaan. Tämän viikon Peliboxissa arvostellaan Playstation Portablen versio pelistä Parappa The Rapper.

Parappa-pelissä pelaajan täytyy pysyä rytmissä mukana peliohjaimen eri nappeja naputtelemalla. Opettajahahmo esittää aina näppäilyrivin ensimmäisenä, jonka jälkeen on pelaajan vuoro näpytellä sama identtinen rivi tarkalleen oikeassa rytmissä PSP:n ohjaimella. Jos nyt jotain vertailukuvaa pitää yrittää löytää, niin peli muistuttaa etäisesti Speden speleistäkin tuttua nopeustestiä, jossa pitää näpytellä värillisiä nappeja tarkalleen siinä järjestyksessä kuin ne syttyvät. Erona nopeustestiin on tietysti se, että oikean järjestyksen lisäksi haasteena on myös taustalla soivan musiikin rytmissä pysyminen. Pelaamista helpottaa huomattavasti, jos muistaa pleikkarin ohjaimen näppäinjärjestyksen ulkoa, siis ne napit, joissa on X, ympyrä, neliö, kolmio ja niin edelleen. Myös hyvä rytmitaju on erittäin tarpeellinen varuste, sillä peli käy nopeasti puuduttavaksi, mikäli napinpainallukset eivät ala osua kohdilleen. Mikäli näppäilyt onnistuvat tarpeeksi tarkasti ja rytmin mukaisesti, pääsee pelaaja etenemään seuraavaan tasoon ja biisiin.

Parappa the Rapperin grafiikka on sarjakuvamaisesti piirrettyä ja varsin karkeaa – tällä on varmaankin haettu sitä samaa fiilistä joka oli mukana 90-luvun Parappa-pelissä. Pelaajaa viihdyttävät myöskin animaatiohahmojen seikkailut välivideoissa, jotka kuljettavat juonta eteenpäin. Grafiikka ei kuitenkaan ole pelissä pääasia, vaan suurin määrä pelaajan energiasta kuluu musiikin ja näppäilysarjojen seuraamiseen. Musiikki puolestaan on rentoa rap-musiikkia, jonka sanoitukset johdattavat omalta osaltaan pelissä eteenpäin. Kappaleissa ja niiden rytmityksessä on ihan hauskoja koukkuja, joten sikäli pelin parissa kyllä viihtyy. Pelattavuudesta ei voi oikeastaan sanoa mitään muuta kuin sen, että peli kyllä tottelee mukisematta niitä näpyttelykomboja, joita pelaaja rämpyttää sisään.

Parappa the Rapper on sisällöllisesti nuoremmillekin pelaajille sopiva julkaisu, joka vaikuttaa suorastaan nykypäiväiseltä sadulta. Niin nuoremmilla kuin vanhemmillakin pelaajilla on taatusti tiukat paikat oikeaa rytmiä takoessa, joten helpoksi tätä peliä ei kuitenkaan voi sanoa – menestyminen pelissä on aika pitkälti kiinni omasta musikaalisuudesta ja sorminäppäryydestä. Siinä vaiheessa, kun oman nopeuden ja näppäryyden rajat alkavat tulla vastaan, alkaa kohdalle sattunut rap-kappale ärsyttämään, sen verran monta kertaa sitä joutuu kuuntelemaan alusta loppuun ennenkuin tason läpäisee.

Parappaa vaivaa jonkinlainen kertakäyttöisyys, sillä loppujen lopuksi kyseessä on aika yksinkertainen pikkupeli, jonka edetessä vain biisit ja taustakuvat muuttuvat ja itse pelaaminen säilyy erästä toiseen samankaltaisena näpyttelynä. Tässä on jälleen käsillä peli, joka jakaa mielipiteet jyrkästi kahtia: ne, joita rytminäpyttely kiinnostaa, viihtyvät pelin parissa mukavasti jonkin aikaa, kun taas osa porukasta ei jaksa innostua räp-rytmeistä. Peli on kuitenkin hyvin PSP:lle käännetty, eikä suuria ongelmia noussut testissä esille, joten Parappa the Rapper ansaitsee mainiosti kolme boxitähteä.