The C64 Mini pikatestissä – tarjolla nostalgiaa ja kompromisseja

Nostalgiabuumi on nyt teknologiamarkkinoilla kuumimmillaan: tästä kertoo useiden vanhojen pelikonsoleiden uusintajulkaisut ja toki myös etunenässä HMD:n hehkuttamat klassikkokännyköiden uusversiot. Commodore 64-kotitietokone on takuuvarmasti monille nostalginen laite, ja tämän “tasavallan tietokoneen” ympärillä onkin ollut havaittavissa aktiivista harrastuneisuutta ja C64-kulttuurin ylläpitoa aina julkaisustaan lähtien. Tällä kertaa Tekniikkaparkin tutkailtavana on yksi tulkinta aiheesta, eli pienoisversio The C64 Mini.

Katso The C64 Minin unboxing-video:

Yhdennäköisyys alkuperäisen Commodore 64:n kanssa on ilmeistä, mutta osittain pelkkää silmänlumetta. Ensinnäkään laitteen komponentit eivät ole alkuperäistä mukailevia, vaan C64-pelien ja sovellusten käyttökokemus luodaan nykyaikaisemmalla raudalla ja ohjelmistopohjaisen emulaation keinoin – vähän samaan tyyliin kuin vaikkapa PC-tietokoneellakin käytettävät emulaattorit. Toinen ja vielä ilmeisempi poikkeavuus on tietysti se, että laitteen yläpintaa hallitseva näppäimistö on vain muovinen koriste, jolla ei voi syöttää tekstiä. Harmi sinänsä, sillä näppäimistö olisi ollut nimenomaan tällaiseen nostalgiakoneeseen oikein oiva lisäke: pelitkin olettavat, että näppäimistö on käytettävissä vaikkapa High Score-taulukon nimensyöttöä varten, joten oikean näppäimistön puuttuessa joutuu ponnauttamaan ruudun oikeaan reunaan joystickilla ohjattavan virtuaalinäppäimistön. Vielä korostuneemmin näppäimistön kaipuu on pinnassa, kun yrittää käyttää Basic-käyttöliittymää, jota siis ohjaillaan tekstikomennoin. Varhaisemmassa ohjelmistoversiossa tähän näkymään joutui poikkeamaan, mikäli halusi ladata USB-tikulta omia sovelluksia sisäänrakennettujen pelien lisäksi, mutta päivityksen jälkeen sovelluksia voi onneksi käynnistää Basicin sijaan graafisen käyttöliittymän puolelta. Jos nyt kuitenkin haluaa nostalgian vuoksi näppäillä ohjelmistolistauksia tekstimuotoisen käyttöliittymän kautta, niin tekstinsyötön hitaus on syytä tiedostaa: kun joutuu liikuttelemaan kuvaruutunäppäimistön kursoria joystickilla, niin muutaman komennon syöttämiseksi ohjainta saa tökkiä kymmeniä kertoja eri ilmansuuntiin.

Tästä päästäänkin C64 Minin seuraavaan ongelmaan: laitteen mukana toimitettava USB-liitäntäinen joystick-ohjain on valitettavan keskinkertainen luomus. Näppäimet toimivat kutakuinkin odotetulla tavalla, mutta se tärkein osa eli eri suuntiin liikuteltava tikku on tuntumaltaan epämääräinen ja hankalakäyttöinen. Hankaluudet korostuvat tarkkuutta ja nopeutta vaativissa tasoloikkapeleissä, joissa peliohjaimen epämääräisyys aiheuttaa hermojen kiristymistä ja kehnoja pelisuorituksia. Onneksi C64 minin valmistaja on sentään päätynyt käyttämään standardinmukaista USB-liitäntää ja näitä liittimiä on koneen runkoon saatu kaksin kappalein, joten sekä näppäimistön että peliohjaimen ongelmat on mahdollista väistää omilla lisälaitteilla. Fyysisen näppäimistön ja paremman peliohjaimen hankkiminen ovat siis kokemusteni perusteella suositeltavia toimia. Testasinkin kolmea erilaista PC-näppäimistöä C64 minin kanssa ja tulos oli se, että Microsoftin langaton näppäimistö ja PS/2-USB-adapterilla kytketty vanha Key Tronicin näppäimistö toimivat moitteettomasti, mutta Logitechin “medianäppis” K400 ei toiminut ollenkaan.


Takapaneelista löytyy kaksi liitäntää: Micro-USB:tä käytetään virransyöttöön ja HDMI-liitäntää television kytkemiseen.

 


Loput liitännät ovat oikeassa kyljessä: kaksi kappaletta tavallisia USB-liittimiä, joihin voi kytkeä vaikkapa peliohjaimen, näppäimistön tai muistitikun. Laitimmaisena oikealla laitteen virtakytkin.

Toki The C64 Ministä löytyy kehuttavaakin. Ensinnäkin ohjelmistopuoli tässä näköispainoksessa on hoidettu asiallisesti ja toimivasti: kone ei testijakson aikana ole kaatunut kertaakaan ja emulaatio toimii sulavasti kautta linjan. Myös ulkoiselle muistillle tallennettujen sovellusten käynnistäminen vaikuttaisi lyhyen pistokokeen perusteella toimivan. Pelit pyörivät kauniisti, äänet kuulostavat hyvältä ja käyttäjän on helppoa uppoutua 80-luvun nostalgiaan. Kokonaisuuden kruunaa nykyaikaisten liitäntöjen käyttö: jo aiemmin mainittujen USB-liitinten lisäksi laitteesta löytyy kuvan ulostuloon käytettävä HDMI-liitäntä ja virtaa syötetään kännyköiden latureistakin tutulla Micro-USB-liittimellä. Itse virtalähde pitää tosin löytyä omasta takaa, sillä sitä ei toimituspakkaukseen kuulu.

Vaikka Commodore 64-tietokonetta käytettiin aikoinaan vaikka minkälaisten sovellusten suorittamiseen, niin tässä laitteessa painopiste on selkeästi pelaamisen puolella. Mikään ei toki estä käyttämästä Basicia tässä C64 Minissä, mutta valmiiden sovellusten tarjonta koostuu pelkistä peleistä ja markkinointikin on pelaamiseen päin kallellaan, mikä toki on ihan järkevä valinta.

Kun nämä pakolliset “rautapuolen” asiat on käsitelty, niin seuraavaksi voisin pohdiskella C64-pelikokemusta nykypäivän tilanteeseen peilattuna. Itse en ehtinyt mukaan ensimmäiselle kierrokselle eli 80-luvun Commodore-buumiin, mutta näin jälkikäteenkin on helppo ymmärtää klassikkotietokoneen viehätys: pelien graafinen ilme on oivaltavaa ja tunnistettavaa, ja joissakin peleissä musiikki ja ääniefektit ovat ihan hillittömän tarttuvia. Toisaalta nykypäivän helppouteen tottuneelle C64-pelien vaikeusaste tulee hiukan yllätyksenä: joissakin peleissä on hankalaa päästä edes ensimmäisestä tasosta läpi! Eteneminen tasolta toiselle vaatii runsaasti yritystä, erehdystä ja harjoitusta. Tarjolla olevia 64 peliä läpikäydessä tuli vastaan myös sellaisia teoksia, joiden toimintalogiikkaa ei ilman ohjeita meinaa ymmärtää ollenkaan. Eipähän ainakaan voi sanoa pelejä läpihuutojutuiksi! Vai olisiko sitten omat pelitaidot heikentyneet vuosien mittaan…?

The C64 Mini on nostalginen mutta ristiriitainen paketti. Sitä voi suhteellisen edullisen hankintahintansa myötä pienin varauksin suositella niille, jotka ovat menneinä vuosina viettäneet aikaa alkuperäisen Commodore 64:n äärellä: tässä päästään sangen lähelle alkuperäistä tunnelmaa, vaikka kasettiaseman äärellä värkkäily puuttuukin. Kaikkea ei tietenkään voi halvalla hinnalla saada, mutta peliohjaimen toivoisi olevan rutkasti parempi. Mikäli nostalgista sidettä kuusnepaan ei ennestään ole, niin pelkän peliviihteen tavoittelun kannalta C64 Minin hankinta on vähän siinä ja siinä: toki laite tarjoaa nostalgisen pläjäyksen kohtuullisen laajalla pelivalikoimalla ryyditettynä, mutta monissa peleissä joko oppimiskynnys tai vaikeusaste ovat niin korkealla, että turhautuminen saattaa väijyä nurkan takana jo muutamien iltojen pelaamisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen vika tässä laitteessa, vaan makuasia ja menneiden vuosien ajankuva. Tekninen toteutus on kuitenkin siinä määrin ryhdikäs, että C64-maailmaan voi tällä laitteella hypätä hyvillä mielin.