Testissä superzoompokkari Sony DSC-HX60V
Perinteisesti ulottuvan zoom-objektiivin, kameran pienen koon ja hyvän kuvanlaadun yhdistäminen on ollut haastava pähkinä kameravalmistajien purtavaksi. Tähän haasteeseen on tarttunut myös Sony, ja tällä kertaa Tekniikkaparkissa testataan valmistajan tuoreinta taskukokoista superzoomipokkaria malliltaan DSC-HX60V.
Noin 270g painoiseen kameraan on saatu mahdutettua 20,4 megapikselin CMOS-kenno ja 30x optisella zoomilla varustettu objektiivi, jonka valovoima on F3,5-6,3. V-kirjain mallinimen perässä tarkoittaa GPS-vastaanotinta – kameraa valmistetaan myös ilman GPS:ää. Muistikorteiksi kelpaavat monet SD- ja Memory Stick-sarjojen kortit.
Sony on olemukseltaan hiukan kahden maailman välissä – kamerasta löytyy paljon tavallisen kuluttajan käyttöön sopivia apu- ja automaattitoimintoja, mutta jämerän tuntuinen runko ja varsin laajat manuaalisäätömahdollisuudet kosiskelevat myös taskukameraa etsiviä vakavampia kuvauksen harrastajia. Esimerkiksi mekaanisella säätörullalla toteutettu valotuksen korjaus on harvinainen ilmestys pokkarikameroissa.
Käytännössä Sony DSC-HX60V:n kanssa tulee toimittua aika usein automaattisäätöjen parissa, sillä se sopii hyvin taskukameran luonteeseen ja automatiikka toimiikin asiallisesti. Sonylla otetut kuvat itse asiassa onnistuvat varsin suurella prosentilla, jos vain malttaa edes hiukan keskittyä kameran vakaana pitämiseen. Varsinkin “Paras automaattis.” -nimellä valikossa esiintyvä kuvaustila käyttää etevästi kameran prosessointiominaisuuksia ja useiden kuvien päällekkäistä valotusta vakaan lopputuloksen saamiseen.
Vakaudesta puheenollen: varsinkin videokuvaustilassa kameran kuvanvakain pääsi yllättämään positiivisesti. Jos kameran kanssa lähtee kävelemään videokuvaus päällä ja objektiivi laajaan päähän zoomattuna, videotallenne näyttää siltä kuin kamera “kelluisi” ilmassa – kameran kääntämiset ynnä muut liikkeet näkyvät kyllä selvästi, mutta kävellessä tapahtuva terävämpi tärinä ja heiluminen vaimenee vakaimen käsittelyssä lähinnä miedoksi huojumiseksi, jota täytyy pitää mallikkaana suorituksena. Muutoinkin full-HD-tason videokuva näyttää asialliselta ja zoomia pystyy käyttämään kuvauksen aikana.
Salama pomppaa esille varsin villin näköisen nivellyksen varassa. Valotehoa siitä löytyy odotetulla tavalla.
Kuvanlaatu on Sonyssa hyvää pokkarikameratasoa ja terävyyttä riittää objektiivin polttovälin päästä päähän. Ja nimenomaan tuo hulppean monipuolinen objektiivi tuo kuvaamiseen sellaisia näkökulmia, joita esimerkiksi zoomittomalla kännykkäkameralla ei tavoita. Täytyy tosin mainita, että 100% koossa tietokoneen näytöllä kuvia tarkastellessa hyvässä päivänvalossakin otetuissa kuvissa erottuu railakkaasti kohinanpoiston luomia laikkuja ja rosoisuutta. Tämä on seurausta siitä, että 1/2,3″ kenno ei kuitenkaan pysty mahdottomiin suorituksiin – huippupokkareiden sekä järjestelmäkameroiden suurempiin kennoihin verrattuna Sony joutuu käyttämään paljon aggressiivisempaa kuvan prosessointia pitääkseen kohinan loitolla. Positiivista on kuitenkin se, että kuvien normaaleilla katselutarkkuuksilla nämä kauneusvirheet jäävät piiloon ja jälki on yleisesti ottaen käyttökelpoista ja silmää miellyttävää.
Käytettävyyden puolesta Sony DSC-HX60V on pääosin onnistunut kokonaisuus. Kameran käyttökytkimet ovat hyvillä paikoilla ja manuaalisäätöjä pystyy tekemään kohtuullisen vaivattomasti. Nuolinäppäimien keskellä oleva ja varsin usein tarvittava OK-näppäin tosin saa hiukan varauksellisia moitteita osakseen, sillä nappiin oli välillä hankalaa osua painelematta samalla myös nuolinäppäimiä satunnaisiin suuntiin. Toimintaviiveet ovat asiallisissa rajoissa ja ainoastaan sarjakuvauksen jälkeen joutuu mainittavissa määrin odottelemaan tallennusoperaation valmistumista.
Sonysta löytyy sisäänrakennettu ohjevalikko, jossa on yllättävänkin paljon vinkkejä ja neuvoja kameran käyttöön ja onnistuneiden kuvien nappaamiseen. Tämä on hauska ja jossain tapauksissa hyödyllinenkin toiminto.
HX60V on monipuolinen ja tukevarakenteinen pokkarikamera, joka taiteilee suht onnistuneesti järeämmän harrastajaluokan ja peruskameran välimaastossa. Kuvanlaadullisesti ei aivan päästä haastamaan kalleimpia ja isokennoisempia pokkareita, mutta ketterästi toimiva kameran sisäinen ja automaattinen kuvankäsittely omalta osaltaan kaventaa tuota eroa.
Kuvanäytteet:
(klikkaa suuremmaksi)
