Onko älyvalaistuksesta iloa? Testissä Bluetooth-ohjattavat Philips Hue-lamput
Älyvalaistus on hiipinyt koteihin hiljalleen – moni on saattanut epäillä, että onko niinkin suoraviivaista asiaa kuin valojen päälle ja pois kytkemistä tarpeen viedä kotiverkon varaan. Omalla kohdalla luisuminen älyvalaistukseen tapahtui pienen mutkan kautta, sillä tulin jossain vaiheessa hankkineeksi olohuoneeseen Philipsin SceneSwitch-tyyppisen lampun, jossa valon kirkkautta voi säätää kolmessa portaassa napsuttelemalla valoa päälle ja pois seinäkytkimestä. Homma toimikin useamman vuoden ajan, mutta SceneSwitch-lampun hajottua aloin tutkimaan vaihtoehtoja, jonka myötä esille nousi saman valmistajan Hue-lamppusarja. Lamppujen wifi-verkkoon kytkeminen ja siltalaitteen hankkiminen on tuntunut jotenkin turhalta, mutta tämä käsitys olikin ehtinyt vanhentua, sillä nykyään Hue sisältää myös suoran bluetooth-ohjausmahdollisuuden. Kuulostaa kätevämmältä, joten Hue-lamppu kokeiluun siis!
Katso Tekniikkaparkin Philips Hue-testivideo Youtubessa…
Ensimmäinen testattava lamppu oli eteisen GU10-kantainen kattovalaisin. Vanha LED-lamppu pois ja Philips Hue-lamppu tilalle. Varsinainen käyttöönotto oli kohtuullisene suoraviivainen: ladataan puhelimeen sovelluskaupasta ilmainen Hue-sovellus, alkuasetusten jälkeen sallitaan bluetooth-yhteydet sovellukselle ja annetaan sen löytää juuri kattoon asennettu bluetooth-lamppu. Lamppu ei huutele olemassaolostaan ympäristöön ihan koko aikaa, vaan virran kytkemisen jälkeen on noin minuutin mittainen ajanjakso, jolloin lampun voi löytää sovelluksella. Bluetooth-yhteys ei vaadi mitään erityistä tunnistautumista tai varmennusta, joten teoriassa tiheään asutussa kerrostalossa naapurikin saattaisi olla jonkin yksittäisen lampun kantomatkan sisällä ja onnistua liittämään lampun omaan laitteeseensa, mutta ehkäpä Philips on todennut tämän pulman niin epätodennäköiseksi ja vaarattomaksi, että käyttöönottoa ei ole lähdetty enempää mutkistamaan – bluetooth-yhteyden kantomatkan lisäksi kun rajoitteena on myös ajoitus: lamppua pitää osata hakea sovellukseen mukaan juuri silloin, kun virta on kytketty seinäkytkimestä päälle. Käsittääkseni ainoa ”lampunkaappauksen” riski olisi se, että joku voisi seinän toiselta puolelta säätää lampun kirkkautta ja värilämpötilaa vastoin käyttäjän omaa tahtoa.
Philips Hue-lamppu näyttää päällepäin samankaltaiselta kuin tavalliset LED-lamputkin. Tässä esimerkkinä GU10-kantainen versio.
Hue-sovellukseen voi laatia erilaisia valaistusprofiileja tilanteen mukaan. On mahdollista vaikkapa ohjata kaikki lamput lämpimään ja himmeään tunnelmavalaistukseen tai läväyttää kaikki asunnon Hue-lamput kerralla täydelle teholle ja kylmän kirkkaalle värilämpötilalle – tai mitä tahansa näiden välistä. Profiileihin voi myös valita vain jonkin tietyn huoneen lamppuja, jolloin muut lamput sammuvat. Valaistusprofiilien vaihto on tarjolla heti sovelluksen aloitusnäkymässä, mikä tekee arkikäytöstä kätevää ja nopeaa. Saatavilla olevien säätömahdollisuuksien määrä riippuu lampun tyypistä, tällä hetkellä kaupasta löytyy kolmentyyppisiä Hue-valoja: ”White”-lamput tarjoavat vain valon kirkkauden säädön ja värilämpötila on aina lämmin valkoinen, ”White ambiance” tarjoaa kirkkauden lisäksi värilämpötilan portaattoman säädön välillä 2200-6500K ja kallein lampputyyppi ”White and color ambiance” mahdollistaa edellämainittujen lisäksi myös valon värin valinnan 16 miljoonan sävyn joukosta. Tämän testin neljästä lampusta puolet oli valkoisen valon perusmalleja ja toinen puolisko värilämpötilan säädöillä varustettuja – kirjavien värien ilottelua ei siis päästy kokeilemaan.
Hue-sovelluksen voi ladata älypuhelimen sovelluskaupasta, sen jälkeen käytössä on varsin mutkattomat keinot valaistuksen hallintaan.
Yleisesti ottaen näiden älylamppujen käyttö on sujuvaa ja sovellus on mielestäni hyvin suunniteltu. Sen enempää käyttöönotossa kuin arkikäytössäkään ei ilmennyt mitään erityisiä perustavanlaatuisia ongelmia – Philipsin Hue-sarja on toki ehtinyt ajan saatossa jo kypsyä varsin valmiiksi tuotteeksi. Ihan ongelmitta ei kuitenkaan tässäkään tapauksessa selvitty, sillä yksi lampuista onnistui ”hukkaamaan” ohjaukseen käytettävän älypuhelimen pariin kertaan ensimmäisen viikon aikana: tämä vikatilanne ilmeni niin, että sovelluksessa lampun kohdalla vaihteli nopeaan tahtiin tekstit ”Yhdistetään” ja ”Irrotettu”. Pulma ratkesi katkaisemalla valaisimen virta seinäkytkimestä ja laittamalla virta takaisin päälle, eli lamppu kaipasi monista muistakin teknisistä härveleistä tutun uudelleenkäynnistyksen. Myös lampun ajastetun sammumisen kanssa oli pientä epävarmuutta, mutta tähän seikkaan ei testijakson aikana saatu tarkempaa selvyyttä – toki lamppujen tarkempi ohjaus hyötyisikin Hue-sillan käyttöönotosta ja varmasi tuokin takku sillä ratkeaisi.
Mutta sitten se olennainen kysymys: onko älyvalaistuksesta hyötyä, tai onko siinä ylipäänsä järkeä? Tämä on pitkälti käyttäjästä riippuva kysymys, sillä itse havaitsin bluetooth-ohjattavan kodin valaistuksen hauskaksi ja välillä myös käytännölliseksi ratkaisuksi, mutta voin samalla kuvitella, että kaikkiin tilanteisiin ja kaikille käyttäjille tämä ei välttämättä ole tarpeellista. Älyvalaistuksen kömpelömpi puoli tuli esiin erityisesti kotoa lähtiessä tai kotiin palatessa: usein eteisen valaistuksen toivoisi olevan päällä ihan siihen asti, kunnes poistuu ulko-ovesta, mutta ovesta lähtiessä kännykkä on jo usein taskussa ja näyttö lukittuna, joten valojen sammuttaminen vaatisi vielä puhelinsovelluksen avaamisen ja valojen pimentämisen. Ja ihan vastaavalla tavalla ostoskassien kanssa kotiin saapuessa ei millään viitsisi alkaa pimeässä eteisessä kaivelemaan puhelinta jälleen esille, jotta valot saisi päälle. Näissä tilanteissa houkutus siirtyä perinteiseen tyyliin eli valokytkimen käyttöön on sangen suuri, ja onneksi Hue-lamppu sallii tämänkin toimintatavan: valo tietysti sammuu aina silloin, kun virran katkaisee seinäkytkimestä, ja sovelluksen kautta voi myös määrittää, että lamppu syttyy täyteen kirkkauteensa, kun virta kytketään takaisin päälle. Arjessa tämä on kätevä yksityiskohta ja mahdollistaa Hue-lampun käyttämisen ihan tavallisen LED-lampun tavoin silloin, kun ei kiinnosta keskittyä älytoimintoihin. Haittapuoleksi arvioisin muodostuvan sähkökatkotilanteet: lamppuhan ei tiedä onko sähköt katkaistu valokytkimestä vai onko virran katkeaminen laajemman sähkökatkon syytä, ja tämän vuoksi lamppu saattaa syttyä täyteen kirkkauteen myös silloin, kun katkon jälkeen sähköt palaavat takaisin. Jos tämä tapahtuu vaikkapa keskellä yötä, niin se saattaa herättää asukkaan, tai jos tupa on sähkökatkon aikaan tyhjänä, niin älyvalot jäävät päälle siihen asti, kunnes asukas palaa takaisin. Toki tämän asetuksen voi vaihtaa myös niin päin, että valot eivät syty sähköjen palatessa, mutta tällöin taas valojen sytyttäminen vaatii aina sovelluksen käyttöä.
Mutta oli niitä hyviäkin puolia: on hyvinkin kätevää, kun älypuhelimella voi ohjata samalla kertaa useissa eri huoneissa olevia valaisimia eikä tarvitse juosta ympäri asuntoa valokytkinten perässä. Illalla on myös kätevää jättää vaikkapa käytävän valot päälle nukkumaan mennessä ja sammuttaa valot sovelluksen kautta vasta siinä vaiheessa, kun oikeasti on asettumassa yöunille. Värilämpötilan säätömahdollisuuskin saattaa monia kiinnostaa, sillä valon sävy vaikuttaa yllättävän paljon huoneen tunnelmaan.
Pikatesti: Garrett Pro-Pointer II -metallinpaljastin 
Testissä Auriol-sarastusvalo – onko lisävalosta apua talviaamuina?