Miksi CD-soittimen levykelkassa on kahdet urat? Tässä Mini CD:n tarina

Tämä on niitä pieniä arjen yksityiskohtia, jotka jäävät lähes aina huomiotta: CD-soittimen levykelkassa on useimmiten kahdet eri urat, vaikka siihen lähes aina tökätään normaaleja ja ”täysikokoisia” 12 cm levyjä – asiaa sen enempää ajattelematta. Mutta ei suuret elektroniikkavalmistajat tee laitteisiin mitään ominaisuuksia turhan takia, vaan jossain näitä pienempiä levypidikkeitä vaativia mystisiä pikkulevyjä täytyy olla…

Katso Tekniikkaparkin Youtube-kanavalta video Mini CD -levyistä!

Ja näiden pienten levyjen nimi on vähemmän yllättäen Mini CD. Tavallista CD-levyä pienempien kiekkojen ajateltiin olevan luonteva vastine vinyylilevyjen 7″ sinkuille – eli tarjotaan myös CD-levyjen kuuntelijoille fyysisesti pienempiä levyjä sinkkujulkaisuja varten, kun suuremman levyn täyttä kapasiteettia ei kuitenkaan tultaisi käyttämään. Pienempi levy mahtuu paremmin taskuun, vie vähemmän tilaa hyllyssä ja erottuu pitkäsoittolevyistä jo kotelonsakin puolesta! Idea kuulostaa loogiselta, mutta ei kuitenkaan levittäytynyt markkinoille niin hyvin, kuin ehkä piirustuspöydän äärellä suunniteltiin. Wikipedian mukaan Mini CD:t saivat suurimman suosionsa Japanissa, mutta muilla alueilla vastaanotto oli laimeampi, vaikka minikokoisia levyjä on muuallakin julkaistu.

Täysikokoinen CD-levy on halkaisijaltaan 12 cm kokoinen, kun taas Mini CD on kooltaan vain 8 cm. Toki myös tallennettavan tiedon määrä on täysikokoista levyä pienempi, mutta vaihtelee hiukan levylle tallennetun datan tiheyden mukaan: CD-soittimella kuunneltavaa musiikkia levylle mahtuu 18-24 minuuttia, tai vaihtoehtoisesti tietokoneella luettavaa dataa 155-210 megatavua. Kyllähän nämä rajat toki sinkkujulkaisuille yleensä riittävätkin – jopa ”Bluesia Pieksämäen asemalla” olisi ollut julkaistavissa tällaisella levyllä!

Minisingle löytyi käytettyjen levyjen hyllystä

Omien havaintojeni mukaan Mini CD -levyihin törmää Suomessa varsin harvoin musiikinjakelun välineenä. Itse törmäsin asiaan vasta aivan hiljattain, kun levykaupan hyllyssä silmiin osui käytetty Teddy & The Tigersin sinkkujulkaisu Number One / More Than I Can Say. Uteliaisuus voitti, ja päätin ostaa levyn tarkemmin tutkailtavaksi. Formaatti herättää lievää huvittuneisuutta jo samantien levykoteloa avatessa – ihan kuin CD-levy olisi kutistinut pesussa! Levyn keskiosa on tietysti täysin samanlainen kuin normaalissa CD-levyssäkin, mutta halkaisija on silminnähden pienempi – ja sopii mainiosti CD-soittimen levykelkan pienempiin uriin. Levyä soittimeen asetellessa tämä tuttu kelkan ”kaksiurainen” muotoilu sai siis käytännönläheisen selityksen. Tuikitavallinen Sonyn pöytämallin CD-soitin latasi ja soitti Mini CD:n täysin normaalisti, ja näin oli tilanne myös päältäladattavan kannettavan CD-mankan ja tietokoneen romppuaseman kanssa.

Singlen kotelo oli toki myös samassa suhteessa kutistettu. Kotelon kanteen mahtuu pieni kansilehti, mutta takaosa on kirkasta muovia samaan tapaan kuin 12 cm singlelevyissäkin usein on. Esimerkkilevyn kotelo on ajan saatossa hiukan kärsinyt ja kannen kiinnitys on haljennut, joten käytännössä etukansi irtoaa aina avatessa, mutta pysyy kuitenkin kiinni hyllyssä säilytettäessä. Kotelon rakenne näyttääkin saranan osalta niin heppoiselta, että rikkoutuminen ei juurikaan yllättänyt.

Miksi Mini CD on niin harvinainen?

Seuraava pohdinnan aihe onkin Mini CD:n vähäinen käyttö musiikinjakelussa. Jos itsekin musiikista ja teknologiasta kiinnostuneena törmäsin vasta nyt ensimmäistä kertaa musiikkia sisältävään Mini CD-levyyn, niin eihän näitä varmaankaan ole kovin yleisesti Suomessa käytetty.

Levyn kätevä 8 cm koko on tietysti ollut ilmeisin myyntivaltti, mutta onko normaalin CD-levyn kokokaan ollut loppujen lopuksi minkäänlainen haitta – eli toisinsanoen, onko Mini CD ratkaissut sellaista ongelmaa, jota ei oikeastaan ole ollut olemassakaan? Toki näitä levyjä mahtuisi taskuun paljon enemmän, mutta kuinka moni kuljetti levyjä taskussaan edes CD-levyjen kulta-aikana? Valtaosa CD-sinkuista päädyttiin joka tapauksessa julkaisemaan 12 cm levyillä jättäen tarpeeton levyn kapasiteetti tyhjäksi, mutta sinkkujen kotelot olivat täysimittaista pitkäsoittoa ohuempia symboloiden pienempää sisällön määrää. Ja kun kannettavat CD-soittimetkin jouduttiin joka tapauksessa suunnittelemaan kaikille levyille yhteensopiviksi, niin levyn kutistaminen ei tuonut soittimien valmistukseenkaan mitään konkreettista hyötyä.

Toinen seikka on tietysti levyjen yhteensopivuus. Valtaosa kotien CD-soittimistä kykeni kelpuuttamaan myös Mini CD:t – jos levykelkassa on sopivat lisäurat tai levy napsautetaan kannettavan soittimen levykeskiöön, niin homma toimii vallan mainiosti. Mutta autossa saattoikin tulla ongelmatilanne vastaan: jos levy syötetään autosoittimeen ”slot-in”-tyyppisen mekanismin avulla, eli levy työnnetään soittimen etulevyssä olevaan aukkoon, niin on hyvin todennäköistä että täysikokoisille levyille suunniteltu mekanismi ei kykene käsittelemään pienempää levyä lainkaan. Nettilähteiden mukaan tähän oli joitakin harvoja poikkeuksia, mutta lähtökohtaisesti sanoisin, että älä yritä työntää minilevyä slot-in-tyyppiseen soittimeen! Toki tällaisia yhteensopimattomia mekanismeja on ollut myös muissa laitteissa, kuten pelikonsoleissa, pienikokoisissa hifilaitteissa ja kannettavissa tietokoneissa. Kun mietitään asiaa musiikinjulkaisijan kannalta, niin miksi ihmeessä he päättäisivät julkaista singlen sellaisella levyllä, joka ei toimikaan kaikissa CD-soittimissa?

Tässä esimerkki tilanteesta, jossa Mini CD:tä ei voi käyttää – useimmat autosoittimet eivät ole yhteensopivia tavallista pienemmän levyn kanssa.

Toisaalta erilaisuus kiinnittää huomiota, joka taas on musiikkijulkaisulle eduksi. Todennäköisesti en olisi itsekään tullut poimineeksi tässä jutussa näkyvää äänitettä, ellei se olisi kiinnittänyt huomiota erikoisella muotoilullaan. Mini CD:llekin on siis paikkansa ja tarkoituksensa!

Datalevynä yleisempi

On kuitenkin yksi käyttötarkoitus, jossa Mini-CD:t olivat selvästi yleisempiä ja minullekin ennestään tuttuja. Aikoinaan useat tietokoneen oheislaitteet tarvitsivat ajuriasennuksen toimiakseen kunnolla, ja ajurit olikin luontevaa jaella laitteen mukaan pakatulla CD-ROM-levyllä. Mutta jos laite oli kooltaan varsin pieni, niin 12 cm leveä CD-romppu pakotti tekemään laitteen myyntipakkauksesta tarpeettoman suuren, joka taas lisäsi pakkauksen ja varastoinnin kustannuksia. Tyypillinen esimerkki tästä on vaikkapa USB-muistitikku – alkuvaiheessa ja vanhemmissa käyttöjärjestelmissä nämäkin arkiset vekottimet tarvitsivat ajuriasennuksen ennen käyttöä! Kun mietitään pienen USB-muistin pakkauksen kokoa kaupan hyllyssä, niin tavallista pienemmän CD-ROM-levyn tarve on ihan ilmeinen. Näitä USB-laitteiden ajurilevyjä minullekin kulkeutui muutamia kappaleita vuosien saatossa ja useimmiten tietokoneiden romppuasemissa oli kahdelle levykoolle sopivat kelkat samaan tapaan kuin CD-soittimissakin.

Pieniä 8 cm levyjä näkyi myöhemmin myös DVD-versioina. Laajinta näiden levyjen käyttö taisi olla tallennettavina DVD-R- ja DVD-RW-versioina videokameroiden yhteydessä – tyhjä 8 cm DVD-levy syötettiin videokameraan ja kuvattiin levy täyteen. Viimeistelty levy oli helposti katsottavissa vaikkapa olohuoneen DVD-soittimella. Mutta tämä onkin jo ihan oma tarinansa…