Testissä Casio G-Shock GBD-200 -rannekello – hiukan älyä ilman akun latailua

Perinteisten ja tavallisten rannekellojen lisäksi myös älykellot ovat tulleet markkinoille voimakkaasti ja näkyvästi. Älykellojen etuna on monipuolisuus – niihin pystyy parhaimmillaan asentamaan laajan valikoiman muistakin mobiililaitteista tuttuja sovelluksia ja jopa soittamaan puheluita. Kaiken tämän vastapainona akkukesto on useimmissa älykelloissa varsin heikko – esimerkiksi Apple Watchia on saanut ladata käytännössä päivittäin, jos käyttö on ollut vähänkään aktiivisempaa. Tavallisten rannekellojen ja älykellojen väliin mahtuu kuitenkin tuoteryhmä, joka yrittää tuoda käyttäjälle parhaita puolia molemmista ääripäistä: tällaista kevennettyjen lisätoimintojen ja hyvin säästeliään virrankulutuksen yhdistelmää tarjoaa esimerkiksi tähän testiin valikoitunut Casio G-Shock GBD-200 -rannekello.

Katso Casio GBD-200:n testi Tekniikkaparkin Youtube-videolta…

Casio on mielenkiintoinen yhdistelmä retrohenkisen suoraviivaista digitaalikellon ulkoasua ja bluetoothin välittämän älypuhelinyhteyden tarjoamia lisätoimintoja, mutta oma huomio kiinnittyi ennenkaikkea siihen seikkaan, että tätä kelloa ei tarvitse ladata lainkaan: Casio GBD-200 saa virtansa paristosta, jonka luvataan kestävän kaksi vuotta. Kun laitteessa on kuitenkin jatkuvasti päällä oleva diginäyttö, kiihtyvyysanturiin perustuva aktiivisuuden seuranta ja puhelimeen saapuvien ilmoitusten välittäminen näytöllä, äänimerkeillä ja värinähälytyksellä, niin yhdistelmä kuulostaa sangen kiinnostavalta.

Casio G-Shock GBD-200 on rannekelloksi varsin kookas ja massiivisen näköinen, sillä laite on suunnattu aktiiviseen ja vauhdikkaaseen käyttöön: kellon kerrotaan kestävän niin iskuja kuin veteen upottamistakin. Tästä huolimatta Casio ei tunnu ranteessa mitenkään erityisen painavalta tai hankalalta, vaan se sujahtaa ongelmitta paidan hihan alle ja pysyy mukana tekemättä suurta numeroa itsestään.

Näyttöpaneeli poikkeaa hiukan totutusta: tämä ei ole älykelloista tuttu LCD-näyttö, vaan MIP-tekniikkaan perustuva erittäin virtapihi näyttö. Näytön tausta on musta ja tekstit näkyvät vaalealla fontilla – ensi katsomalta ruutu muistuttaa vanhojen perinteisten digitaalikellojen “mustavalkoista” segmenttinäyttöä, mutta ruutua ei ole sidottu näyttämään pelkkiä seitsemästä segmentistä koostuvia numeroita, vaan näyttö pystyy esittämään mitä tahansa grafiikkaa ja tekstiä. Luettavuus on varsinkin kirkkaassa valossa erittäin hyvä ja katselukulmat laajoja, ja vielä vähän himmeämmässäkin valossa näytön sisältö on luettavissa, mutta tietyn hämäryyden rajan jälkeen ruutua ei enää pysty tulkitsemaan ilman lisävaloa. Näytön alapuolella on taustavalon käynnistävä näppäin, jolloin kellonajan voi tarkistaa pilkkopimeässäkin, mutta taustavalon päälläoloajaksi on valittavissa vain 1,5 tai 3 sekuntia, ja minkä tahansa näppäimen painallus pimentää taustavalon välittömästi. Tämän myötä kellon käyttö on harmillisen hankalaa pimeässä: yritäpä vaikka asettaa pimeässä huoneessa herätys seuraavalle aamulle taustavalon pimentyessä joka näppäimen painalluksella – ei tule onnistumaan. Tämän tempun voi toki tehdä älypuhelimen sovelluksen kautta, mutta siitä lisää myöhemmin. Toinen kiusa näytössä on päivämäärän esittäminen käänteisessä järjestyksessä, eli ensin kuukausi ja sitten päivämäärä. Kun tätä esitystapaa ei voi millään keinolla muuttaa, ja kun Suomessa on totuttu lukemaan päiväys juuri toisin päin, niin päivämäärän tulkinta vaatii ainakin aluksi hiukan totuttelua.

Persoonallisen näyttötekniikan ehdoton hyöty on kuitenkin vähäinen virrankulutus, ja kieltämättä lataustarpeen loppuminen aiheutti ensin hilpeää hämmennystä, kun aiemmin on tottunut kiinnittelemään latauspiuhaa älykelloon päivittäin. Nyt ei enää tarvitse virran riittävyyttä miettiä – sen kun nappaa kellon ranteeseen silloin kun on tarpeen, miettimättä virran riittävyyttä. Tämä vapaus ja huolettomuus voi olla monille käyttäjille sellainen mukavuustekijä, että muita kompromisseja on valmis sietämään ilomielin. Kahden vuoden paristokeston lupausta ei tämän testin puitteissa pystytty varmentamaan, mutta väite vaikuttaa Casion pitkäaikaisen kello-osaamisen perusteella uskottavalta.

Kellonajan näyttö ja päivittäisten askelmäärien seuranta sujuu Casio GBD-200:lla hienosti ja helposti. Pienimuotoista arkikäytön kankeutta käyttäjän pitää kuitenkin kestää lisätoimintojen äärellä: liekö sitten korkeatasoisen vesitiiviyden syytä, mutta neljä käyttönäppäintä ovat tuntumaltaan kumimaisen epämääräisiä, jonka vuoksi näppäilyjen perillemenoa pitää hiukan tarkkailla. Toki asetuksista voi valita kellon piippaamaan tai värähtämään joka näppäimen painalluksella, mikäli kaipaa selkeämpää vastetta. Useampia painalluksia vaativat toiminnot kuten herätyksen asettaminen ovat jossain määrin hitaita ja kömpelöitä toimenpiteitä. Herätyksistä puheenollen, valikkosurffailun määrää lisää sekin, että Casiosta ei löydy nykyisistä älylaitteista tuttuja automaattisen toistuvuuden asetuksia – eli et pysty määrittämään herätystä pelkästään arkipäiville. Torkkutoimintoa käyttäessä herätys pitää myös käydä asetusvalikoista asti poistamassa käytöstä, ellei halua torkutusten jatkuvan myös heräämisen jälkeen. Nämä ovat toki pieniä seikkoja, mutta samalla viestivät laitteen hiukan vanhahtavasta toteutustavasta.

Älypuhelinsovelluksia Casiolle löytyy testilaitteena käytetyn Android-puhelimen Play-kaupasta kaksin kappalein. Käyttäjälle ei ole heti aivan selvää, että kumpi näistä nyt pitäisi asentaa, ja hetken kokeiltuani ja tarkempia tietoja luettuani sain sellaisen vaikutelman, että Casio Watches -sovellus olisi näistä kahdesta uudempi ja laajemmalle kellomallistolle tarkoitettu yleissovellus, ja Casio G-Shock Move olisi nimenomaan tälle G-Shock-mallisarjalle tarkoitettu vanhempi sovellus – mutta saatan olla väärässäkin. Molemmat sovellukset voivat olla yhtä aikaa asennettuna, mutta kellon pariliitos voi olla voimassa vain jompaan kumpaan sovellukseen kerrallaan, eli käytännössä kahden sovelluksen välillä ei pysty hyppimään ilman jossain määrin vaivalloista pariliitosrituaalia. Näistä kahdesta sovelluksesta Casio Watches oli hämmentävämpi kokonaisuus: siinä aloitusnäkymässä tuputetaan enimmäkseen muiden kellojen mainosmateriaaleja ja oman laitteen hallinta on unohtunut sivuosaan seuraavan välilehden taakse. G-Shock Move-sovellus tuo esimerkiksi aktiivisuustiedot paremmin näkyville heti aloitusnäkymään ja muitakin kellon asetuksia voi muuttaa kätevästi alkunäytölle tuotavien pikavalintojen kautta. Vaikka sovellus ei olekaan kellon perustoimintojen käyttämiseen välttämätön, niin sen kautta asetusten muuttaminen onkin huomattavasti kätevämpää kuin suoraan kellon näppäimistä. Näistä kahdesta vaihtoehdosta G-Shock Move -sovellus vaikutti siis käytännöllisemmältä.

Älypuhelimesta tulevat ilmoituksetkin ovat jääneet hiukan keskeneräisiksi – kello kyllä värähtää silloin kun älypuhelimen puolella pomppaa ilmoituksia esiin, mutta harmillisen pienellä fontilla ruudulle tungettu teksti on monissa tilanteissa vaikealukuista, eikä sovelluksesta riippuen kaikki ilmoituksen tieto edes tule näkyville – tekstiviestinkin teksti leikkaantui poikki tietyn merkkimäärän jälkeen. Casion sovellus välittää myös kummallisia “haamuilmoituksia” rannekellolle päin – johtuuko lienee testilaitteena käytetystä Samsungin puhelimesta vai Casion sovelluksesta, mutta usein esimerkiksi kuvan ottaminen puhelimen kameralla lähetti kelloon ilmoituksen, jonka sisältönä oli teksti “Käyttöliitt. Vielä 1 ilmoitus”.

Casio G-Shock GBD-200 on mielenkiintoinen kello, joka varsin onnistuneesti seikkailee älykellojen ja perinteisten digikellojen välimaastossa. Aktiiviliikkujalle tai älytoimintoja laajemmin kaipaavalle Casio jää pettymykseksi, sillä laitteesta ei löydy urheilukellojen tarjoamaa kattavaa anturivalikoimaa eikä älykelloista tuttuja sovelluksiakaan. Casion valitseva käyttäjä hyppää tietoisestä hiukan pelkistetympään ja rauhallisempaan teknologiamaailmaan, jossa toimintoja on rajallisesti ja laite keskittyy vain ennalta päätettyihin olennaisimpiin juttuihin, kuten tässä tapauksessa ajan näyttämiseen ja askelmäärien mittaamiseen. Aina päällä oleva näyttö ja perusnäkymässä suurella fontilla näkyvä kellonaika tekevät Casiosta kuitenkin jokapäiväisessä käytössä mutkattoman apurin, eikä pienimuotoisista lisätoiminnoistakaan haittaa ole. Tämän shown suurin tähti on kuitenkin pitkä paristonkesto – koekäytön aikana en todellakaan jäänyt kaipaamaan päivittäistä akun latailua, jota aiemmin käytössä ollut Apple Watch vaati.