N-Gagen tarina lähestyy loppuaan
Nokian N-Gage-blogissa julkaistiin viime viikon loppupuolella teksti, jonka perusteella mukaan N-Gagen aika alkaa olla lopussa ja palvelu suljetaan vuoden 2010 aikana. Pelejä myydään syyskuuhun 2010 asti ja N-Gage Arena-verkkopalvelut säilyvät toiminnassa vuoden 2010 loppuun asti.
Tavallaan tämä uutinen oli jo odotettavissa – N-Gagea alkuvaiheessa ympäröinyt kiinnostus ja pöhinä ovat laantuneet jo aikoja sitten ja koko palvelu on jäänyt kaikessa hiljaisuudessa elelemään varjoissa. Toki tämän mobiilipelialustan tulevaisuutta on hankaloittanut myös kosketusnäyttöbuumi, joka ei oikein sovi yhteen mobiilipelaamisen kanssa – kyllä täysverisessä pelikoneessa pitää olla kunnolliset näppäimet, jotta monipuolinen pelaaminen onnistuisi. Nokia onkin päättänyt suunnata voimavaransa Ovi Storeen, josta voi jatkossa ostaa pelejä Nokia-kännykkäänsä.
Vaikka N-Gagessa oli omat takkunsa, niin on harmillista, että tämä pelialusta ajetaan alas. Aikoinaan N-Gage-arvostelussa kirjoitin, että oikeaan suuntaan ollaan menossa ja kehitysodotukset olivat korkealla – mitään mainittavaa mullistusta ei kuitenkaan sen jälkeen tapahtunut. N-Gage jäi kellumaan oman onnensa nojaan keskelle mobiiliviihteen valtamerta. Miksi pelipalvelu ei loppujen lopuksi lyönyt itseään läpi?
Ehkä N-Gage koettiin kokonaisuudessaan liian hankalaksi konseptiksi. Tavallisen käsikonsolin, kuten esimerkiksi Nintendo DS:n kohdalla riittää se, että pelidatan sisältävä kortti työnnetään sisään laitteeseen. N-Gage taas vaati pelialustana toimivan ohjelmiston asentamisen tai päivittämisen, pelidemojen latailun verkosta ja lopulta vielä pelin sähköisen ostamisen luottokorttipasiansseineen. Paikoitellen myös kännyköiden voimavarat olivat lujilla, sillä pelien latausajat tuppasivat olemaan pitkänoloisia. Onhan se turhauttavaa, kun pienen odotusajan viihteeksi ajateltu pasianssierä ei ”loading…” -tekstien jälkeen ehdi edes alkaa, kun täytyy jo sujauttaa kännykkä takaisin taskuun.
Tämän uutisen myötä alkaa väkisinkin miettimään, että mitä mobiilipelaamiselle sitten tapahtuu jatkossa? Kaikki merkit viittaisivat siihen, että ei se ainakaan lopu. Kosketusnäyttöpuhelimillekin pystytään toki tekemään kelvollisia pelejä, kunhan ohjaustoimintojen rajallisuus otetaan huomioon – käytännössä pelejä täytyy käskyttää joko kosketusnäytöllä tai puhelinta kallistelemalla. Jo kyllästymiseen asti esimerkiksi nostettu iPhone-vertaus sopii tähänkin – App Storesta löytyy moniakin hauskoja pelejä, jotka ovat pelaamisen arvoisia pelkällä kosketusnäytölläkin. Kaikkeen pelaamiseen tällainen ratkaisu ei kuitenkaan sovellu ja N81:ssä olevia pelipainikkeita tulee nopeasti ikävä – esimerkiksi perinteikkäät tasoloikkapelit tai ajopelit vaativat tällaisen nostalgiassa kieriskelevän pelaajan mielestä ristiohjaimen.
Mobiilipelaamisen puolella on unohduksiin jäänyt myös eräs pontentiaalinen laiteryhmä: peruskännykät. Mustavalkonäytöltähän se pelibuumi alkoi, kun matopeli kiemurteli kännykkäkansan sydämiin. Jonkinlaisen käsityksen pikkupelien nykytilanteeseen saa selailemalla vaikkapa joidenkin Series40-puhelinten sovellusvalikkoa: Nokia 3120 Classicista löytyy vakiona muutama peli, joista pari tuotosta nousee positiivisesti esille: tutunoloista periaatetta noudattava kuplienpuhkomispeli ”Poppin Panda” sekä autokaahailu ”Rally 3D”. Molemmat ovat luurin resurssit huomioon ottaen sekä graafisesti miellyttäviä että pelattavuudeltaan kelvollisia tapauksia. Uskoisin, että yksinkertaisille ja helposti opittaville pikkupeleille olisi paljon kysyntää edelleen, mutta tarjonta on kovin hajallaan – jos kännykkä tukee java-sovelluksia, tekstiviestillä voi tilata pelejä soittoäänien tapaan periaatteella ”sieltä sitä ja täältä tuota”. Pelien laatu vaan vaihtelee niin rajusti, että eurojaan ei viitsi tuhlata summanmutikassa keskinkertaisiin tekeleisiin – joko pikkupelien hintojen pitäisi olla maksimissaan euron tai parin luokkaa tai sitten laadun pitäisi olla tasaisempaa. Nykytilanne on vaan kovin karu: 3120c:n Lataa-sovelluksesta ei juuri pelejä löydy ja Ovi Store ilmoittaa, ettei ole lainkaan yhteensopiva tämän puhelimen kanssa. Joillakin nettisivuilla kaupitellaan tähänkin luuriin pelejä, mutta hinta on useimmiten varsin suolaista 5 euron luokkaa, eikä tuotteen laadusta saa kovinkaan kummoista käsitystä parin kuvaruutukaappauksen perusteella.
Eihän tässä voi muuta kuin toistella vanhaa kliseetä: katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Parempia peliaikoja odotellessa voi kuluttaa energiaansa vaikkapa perinteisempien käsipelikonsolien parissa, sillä Nintendo DS ja Playstation Portable ovat molemmat aivan mainioita taskuun mahtuvia pelikonsoleita. Kalliitahan ne pelit ovat näihinkin koneisiin, mutta fiksusti valitsemalla voi löytää pidempääkin tahkoamista kestäviä pelejä: esimerkkinä mainittakoon vaikkapa minun henkilökohtainen DS-suosikkini New Super Mario Bros!
Uudistunut Peliboksi seuraa pelialan asioita ja esittelee uutuuksia tästä eteenpäin Tekniikkaparkki-ohjelman ja -sivuston yhteydessä. Vauhdikasta pelitalvea kaikille Tekniikkaparkin lukijoille!
– Teijo