Vanhassa tekniikassa vara parempi?

Joskus sitä pysähtyy ihmettelemään teknisten härveleiden elinkaarta: kolme vuotta vanha kännykkä tuntuu jo auttamattoman kivikautiselta, mutta monien äänentoistoon liittyvien laitteiden mielekäs käyttöaika on paljon mobiililaitteita pidempi. Asia nousi mieleen niinkin vähäpätöisen asian kuin kuulokkeiden pehmusteiden murenemisen myötä.

Aikoinaan ahkerassa käytössä olleet mutta sittemmin ainakin vuodeksi hyllyyn pyörimään jääneet Koss PortaPro-kuulokkeet osuivat taas käsiin, kun kaipailin toisia luureja sillä hetkellä liian hyvässä jemmassa (lue: hukassa) olleiden ykköskuulokkeiden rinnalle. PortaProt on hankittu noin kymmenkunta vuotta sitten ja äänentoiston osalta ne ovat edelleen aivan moitteettomassa kunnossa, mutta nopeasti kävi ilmi, että kuulokkeiden pehmusteosat ovat ajan saatossa hapristuneet pahasti: luureja kevyesti ravistellessa pöydälle varisee kuvassa näkyviä mustia pehmustemuruja. Ensireaktiona luurit saattaisivat lentää takaisin kaapin perukoille tai jopa roskikseen, mutta asiaa kannattaakin selvitellä tarkemmin.

Koss PortaPro-kuulokkeiden historia on sikäli mielenkiintoinen, että malli on lanseerattu markkinoille jo vuonna 1984 ja valmistus on jatkunut osapuilleen samanlaisena siitä lähtien. Koss on ilmeisesti todennut, että kaava toimii niin hyvin ettei siihen kannata lähteä juurikaan muutoksia hakemaan. Mallin säilyminen pitkään samana on tuonut markkinoita myös varaosille – pääasiassa juurikin noille ikävästi mureneville “korvatyynyille”. Pikainen googlaus paljasti, että paikkakunnalta löytyisi useammastakin putiikista vaihtopehmusteita juuri tälle kuulokemallille ja hinta jää uusiin kuulokkeisiin verrattuna sen verran halvemmaksi, että varaosien hankkiminen on perusteltavissa. Heh, kerrankin teknologian maailmassa voi toimia ympäristöystävällisesti ja korjata vanhan laitteen – ja jättää telluksen jätekuorman edes tuon verran pienemmäksi.

Mutta olisiko omasta kämpästä löydettävissä muitakin pitkäikäisiä laitteita? Tai onko teknologiaa jäänyt virattomaksi pelkän tyhjänpäiväisen päivitysinnostuksen takia?

***

Teknologia koetteli käyttäjäänsä siinä vaiheessa, kun modernia aikakautta edustava langaton näppäimistö alkoi pätkimään ja temppuilemaan pahaenteisesti, eikä paristojen vaihtokaan enää auttanut. Uuden näppäimistön hankinta oli siis edessä, mutta mistäpä löytyisi kelvollinen yksilö? Markettien hyllyissä halvimmat näppikset vaikuttivat melkoisilta rimpuloilta ja olipa joissakin huomauttamista näppäinten omalaatuisessa sijoittamisessakin. Joskus olen kuullut neuvoja, että ihan halvinta ei kannattaisi ostaa, joten kaupasta tarttui mukaan vähän keskimääräistä hintavampi pelinäppäimistöksi markkinoitu langallinen yksilö. Taustavalaistut näppäimet, omavalintaisia pikanäppäimiä ja vielä suht hyvä kirjoitustuntumakin – kaupan hyllyssä äkkiseltään kokeiltuna. Mutta hymy hyytyi oman työpöydän äärellä, kun virhelyöntien määrä alkoi kasvaa Uuno Turhapuro-elokuvan konekirjoituskohtauksen malliin ja taustavalot piti himmentää maksimiasetuksiltaan hillitymmäksi joka käynnistyskerralla. Kävi väistämättä selväksi, että kirjoittaja ei ole yhteensopiva tämän näppäimistön kanssa. Mutta mitäs seuraavaksi?

Kuin sattuman oikusta piuhalaatikkoa penkoessa käsiin osui adapteri, jonka kautta vanhan PS/2-liitäntäisen näppäimistön voi kytkeä nykykoneen USB-porttiin. Mieleen juolahti, että tässäpä voisi olla ratkaisun ydin: jossain pitäisi olla tallessa myös aikoja sitten pois käytöstä hylätty PS/2-tyyppinen Key Tronic-näppäimistö. Etsintä tuotti toivotun tuloksen ja pian työpöydällä komeili vanhaa kunnon konttoriestetiikkaa edustava kermanvärinen Key Tronic – ja moderni yönmusta pelinäppis siirrettiin häpeämään nurkkaan!

Pakko myöntää, että noin 15 vuoden takaista tekniikkaa edustava näppäimistö on edelleen kirjoitustuntumansa puolesta asiallinen laite, ja näppäimet ovat juuri niillä kohdilla, joilla niiden ulkomuistista näpytellessä olettaakin olevan. Key Tronic toimii USB-adapterin kautta virheettömästi ja tekstiä syntyy jälleen vauhdikkaasti ilman turhia ohilyöntejä. Tämä oli jo toinen kerta lyhyen ajan sisään, kun klassikkolaite hassuttaa uudenkarhean virkaveljensä täysin “kahville”…

***

En nyt toki yritäkään väittää, että kaikki uusi tekniikka olisi joutavanpäiväistä hömpötystä. On aina äärimmäisen kiinnostavaa ihastella teknologian kehitysloikkia ja kummastella, että “miten sitä silloin aikoinaan edes tultiin toimeen 32 megatavun RAM-muistilla”! Olen kuitenkin havainnut, että ennen uuden härvelin ostamista kannattaa ensin tehdä inventaario omasta varastosta löytyvien “epämuodikkaiden” ja käyttämättömäksi unohtuneiden laitteiden parissa – hyvässä lykyssä sieltä saattaa löytyä vekottimia, jotka ovat edelleen käyttökelpoisia ja jopa parempia kuin muotivirtausten mukaisiksi muovatut uutuudet!