Colin McRae Dirt 2 (DS)

ds_mcraedirt2Colin McRae Dirt 2 on tutunkuuloinen nimi ajopelien saralla, sillä McRaen nimellä on julkaistu pelejä jo useamman vuoden ajan. Ajopelit ovat kuin kotonaan isolla olohuoneen tv-ruudulla, mutta nyt soran ja hiekan lennättäminen tapahtuukin Nintendo DS:n pienellä ruudulla. Dirt 2:ssa pelaaja pääsee kaahaamaan vaihtelevaan maastoon muutaman eri pelitilan voimin. Kiireisimmät pääsevät toki muutamalla napinpainalluksella suoraan vauhtiin, mutta valinnanvaraakin asetuksista löytyy.

Heti alkumetreiltä alkaen Dirt 2:sta jää sellainen tuntuma, että nyt vanhaa kunnon DS-konsolia yritetään venyttää sellaiseen peliviihteeseen, johon sen rahkeet eivät riitä. Muihin nykypäivän ajopeleihin verrattuna DS:n Colin Mc Rae Dirt 2 jää jälkeen lähes jokaisella osa-alueella: pelin visuaalinen ilme on paikoitellen ruma kuin saapas, äänet ovat lähinnä karua pörinää ja pelattavuuskin varsin kulmikasta. Ongelmaa havainnollistaa ääniraidalla käytettävä musiikki: peliin on samplattu aitoja rock-levytyksiä, mutta DS:n äänentoisto ei oikein pysty CD-tasoista ääntä toistamaan, jolloin musiikki muuttuu rasittavan sihiseväksi ja alkaa enemmänkin häiritä kuin tuottaa pelinautintoa. DS-konsoli tekee kyllä kovan urakan edessä parhaansa ja grafiikka rullaa ruudulla pätkimättä, mutta väkisinkin mieleen nousee vuosien takaiset oldies-pelit: Dirt 2 on visuaalisen ilmeensä puolesta eräänlainen “paluu menneisyyteen”.

Niin, se pelattavuus. Realismista ei ole jäljellä häivääkään, vaan autot sinkoilevat radalla melko lailla omaperäisesti. Toisen auton kylkeen kolauttaminen heittää oman kulkupelin useamman metrin päähän kilpakumppanista ja “ruuhkassa” ajaminen muuttuu melkoiseksi pingisotteluksi. Lisäksi radalta lipsuessa peli nollaa tilanteen ja palauttaa auton radalle varsin aggressiivisesti, jolloin omiin korjausliikkeisiin ei jää juurikaan aikaa.

Toki pelissä on hyvätkin puolensa, ja ne löytyvät enimmäkseen pelin suoraviivaisuuden puolelta. Dirt 2:n pelaaminen on helppoa ja kaahailun aloittamiseen ei mene kohtuuttomia aikoja, joten peli tarjoaa menevää viihdettä pieniin joutohetkiin. Jotkut saattavat myös pelata mieluummin realistisen autoilumaailman tyystin hylkääviä arcaderalleja, jolloin tästäkin pelistä irtoaa paljon enemmän iloa. Kaikenkaikkiaan Colin McRae Dirt 2 on hiukan ristiriitainen ajopeli: DS ei oikein sovellu tämäntyyppisten pelien pyörittelyyn, mutta jos rallia haluaa pelata, niin tällä konsolilla vaihtoehtoja ei ole kovinkaan montaa. Ajopelien ystävät saattavat löytää Dirt 2:sta rahoilleen vastinetta, mutta varauksetta tätä ei voi kaikille suositella.