Mario & Luigi: Partners In Time (DS)

Tällä kertaa arvostelussa on seikkailun, roolipelin ja tasoloikan sulava sekoitus, peli nimeltään Mario&Luigi – Partners in time. Tämä peli tuntuu heti alusta alkaen tutulta Mario-meiningiltä, ja sehän sopii mainiosti! Pelissä ohjaillaan Mario & Luigi-parivaljakkoa, välillä lapsina, välillä aikuisina. Tarinankuljetus toimii leppoisasti animaatioiden ja hauskan äänimaailman sävyttämänä. Marion huvittavankuuloisesta mongerruksesta ei juurikaan saa selvää, mutta näinhän se on tarkoitettukin!

Pelissä ei ole hyödynnetty DS-konsolin kosketusnäyttöä, joten ohjaus toimii perinteiseen malliin ristiohjaimella ja muutamalla napilla. Ja hyvin toimiikin – Partners in Time -pelissä ei juurikaan tarvitse tuskastella ohjausten kanssa, vaan itse pelaaminen on pääosassa. Pelimaailmaa kuvataan yläviistosta, joten aluksi perspektiivin hahmottaminen vaatii pienen totuttelun, mutta sen jälkeen homma käy kuin leikki. Toinen totuttelun paikka on siinä, että Mario ja Luigi tottelevat samaa ristiohjainta, mutta loikkaavat eri napeista, ja tarvittaessa eri aikaan. Mielenkiintoinen, mutta toimiva toteutus tämäkin. Seikkailun edetessä vastaan tulee niin tasoloikkimista kuin roolipelityyppistä taisteluakin. Näistä RPG-vaikutteista periytyy myös pisteiden kerääminen erilaisia taitoja varten.

Miten paljon tässä pelissä sitten on sitä vanhaa ja tuttua Mario-meininkiä? Pelin arvostelija, eli minä, olen varmaankin oikea henkilö arvioimaan tätä näkökulmaa, sillä omakohtainen konsolipelaaminen lähti liikkeelle juuri siitä legendaarisesta NES-konsolista, ja sen mukana toimitetusta Super Mario Bros-pelistä. Kyllä vaan, konkarikin nyökkäilee tyytyväisenä – Mario-fiilis on tallella Partners in time-pelissä. Toki suoraviivainen loikkiminen on jäänyt hiukan tarinankuljetuksen varjoon, mutta mitäpä siitä, kokonaisuus toimii kuin svengaava hirvi.

Seikkailu- ja Mario-pelien parissa viihtyville Mario&Luigi-Partners in time on ehdottomasti suositeltava hankinta. Järkevän pelintallennustoiminnon ansiosta tämä julkaisu sopii pelattavaksi kannettavalla konsolilla myös lyhyemmissä pelirupeamissa. Peliboxi tarjoilee Partners in Timelle neljä boksitähteä.

pisteet: 4/5

Mario Smash Football (GC)

Nimen perusteella voi päätellä, että kyseessä on jalkapallopeli, mutta tosiasiassa tämä futispläjäys poikkeaa aivan selkeästi tavallisesta palloilusta. Mario Smash Football jättää sääntöjen tulkinnan sikseen ja tarjoaa huippuvauhdikasta futista tuttujen Mario-hahmojen johdolla. Tavoitteena on saada pallo vastustajan maaliin keinoja kaihtamatta, jos ei muuten niin kentälle hyppäävän jättiläis-Bowserin tai suurikokoisten kilpikonnakuorten avustuksella. Pienet jäynät ja pommit kuuluvat siis pelin henkeen. Myös vauhdikkaat taklaukset ja pyrähdykset ovat olennaisesti pelissä mukana.

Mario Smash Football on ehdottomasti parhaimmillaan vähintäänkin kahden pelaajan yhtäaikaisissa otteluissa – silloin pelistä tulee yhtä maalijuhlaa ja tiukkaa vääntöä. Enimmillään futistohinassa voi olla mukana neljä pelaajaa. Hauska yksinpelitilakin on tarjolla Cup-otteluiden muodossa – tiukkojen sääntöjen puuttuessa koneen ohjaama joukkuekin tarjoaa mukavasti vastusta. Grafiikka ja äänimaailma ovat värikästä ja elävää Nintendo-laatua, juuri sellaista mitä viihdyttävältä peliltä voisi odottaakin. Myöskin futissankareiden ohjailu kentällä onnistuu sulavasti ilman minkäänlaista kitkaa.

Tässäpä vallan mainio ja mukaansa tempaava bilepeli, joka jaksaa innostaa jonkun aikaa myös yksinpelinä. Samalla peli on myös osoitus siitä, ettei GameCube-konsoli ole suinkaan mihinkään häviämässä, vaan uusia mielenkiintoisia pelejä julkaistaan edelleen. Mario Smash Football sijoittuu peliviihteenä, ja erityisesti moninpeliviihteenä terävimpään kärkeen, joten Peliboksi tarjoilee sille täydet viisi tähteä.

pisteet: 5/5

We Love Katamari (PS2)

Peli on idealtaan.. sanotaanko nyt, että.. varsin poikkeuksellinen, sillä tämän hilpeän pelijulkaisun kantavana ajatuksena on Katamari-nimisen möykyn pyörittely pitkin pelikenttiä. Sama persoonallinen linja jatkuu myös pelin grafiikoihin ja äänimaailmaan, jotka maalailevat pelaajan silmien eteen värikästä mielikuvitusmaailmaa hilpeän ääniraidan säestyksellä. Sen kummemmin maailmankulttuureita tuntematta arvioisin, että We Love Katamari-pelissä on selkeästi näkyvissä japanilainen huumori ja pelikulttuuri.

Pelaajan tehtävänä on ohjastaa pientä robottia, joka keräilee pelikentille levitettyä sälää laidasta laitaan. Keräilyn apuna on mystinen, pyöreä  Katamari-niminen möhkäle, johon pelikentän tavarat liimaantuvat, kunhan Katamari ensin ohjastetaan niiden päälle. Katamari-möykky kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän siihen saadaan kerättyä tavaraa, ja koon kasvaessa myös isommat esineet alkavat takertua siihen kiinni. Ohjaus tapahtuu pääosin analogitateilla, joten ohjaustuntuma on sujuvasti kohdallaan.

Peli etenee leppoisan letkeästi pitkin kenttiä rullaillessa, ja peliin pääseekin sisään nopeasti. We Love Katamari on siinäkin mielessä hauska ajankulutuspeli, että sen pariin on nopeaa hypätä ja pelata muutama taso eteenpäin. Täytyy toki myöntää, että peli vaikutti ensikokeilulla varsin hätkähdyttävältä kokemukselta omaperäisen huumorin ja visuaalisen ilmeen takia, mutta — kyllähän tämä tapaus vetää uteliaan pelaajan suun väkisin hymynvirnistykseen! Useampikin testihenkilö juuttui pelin äärelle pitkiksi ajoiksi, joten kyllä Katamarissa täytyy olla jotain puoleensavetävää… 🙂

We Love Katamari on raikas tuulahdus eurooppalaisiin pelihyllyihin. Jos tavanomaiset toimintapelit alkavat puuduttaa, Katamari tarjoaa taatusti erilaista äksöniä. Kannattaa testata Katamari ja todeta, että kolahtaako tämä rullailupeli juuri sinun makuusi. Kyseessä on kuitenkin värikäs ja pelattavuudeltaan mainio kokonaisuus, jota on hankala radiossa kuvailla. Peliboxiarvosanaksi We Love Katamarille ropisee muikeat 4 tähteä

pisteet: 4/5

Urban Reign (PS2)

Peliboxin esittelyssä on toimintapeli nimeltään Urban Reign Playstation 2:lle. Pelin takana on nimekäs pelitalo Namco, joka on tullut tunnetuksi mm. genren parhaimmistoa edustavista mätkintäpeleistä tyyliin Soul Calibur ja Tekken. Mätkintää on tässäkin julkaisussa tiedossa, mutta hiukan poikkeksellisella muotilla. Urban Reignin kantavana ideana on jengitappelut Amerikan hämyisillä kaduilla, joten toiminta on varsin rujoa – kaukana siitä värikkäästä fantasiamaailmasta, mitä esimerkiksi saman pelitalon Soul Calibur edustaa.

Grafiikka on tässäkin tapauksessa Namcolle ominaiseen tyyliin aivan kelvollisen näköistä ja ympäristö reagoi todentuntuisesti pelihahmojen iskuihin ja törmäyksiin. Positiivisen erityismaininnan Urban Reign saa sulavasta hahmoanimaatiosta. Äänet ovat puolestaan hiukan yksipuolista mätkettä ja murahduksia, ja valikoiden taustamusiikkikin toistaa nopeasti itseään.

Pelattavuus ei sekään yllä huippusuoritukseen. Paikoitellen ohjauskomentojen perillemeno tuntuu jotenkin epämääräiseltä, ja ohjainta saa näpytellä oikein urakalla: pelaajalta vaaditaan määrätietoista otetta, että ruudun tapahtumat pysyvät aisoissa.

Mitä tästä pelistä siis jää käteen? No, kyseessä on keskinkertainen mätkintäpeli, joka jaksaa viihdyttää hetken aikaa, mutta käy pidemmän päälle pitkäveteiseksi. Lisäksi täytyy mainita, että Urban Reignin toiminta on sen verran karua, että minä en kyllä suosittelisi peliä alaikäisille pelaajille. Asteikolla yhdestä viiteen, Urban Reignille napsahtaa kolme peliboksitähteä. Menettelee, mutta ei erityisemmin loista millään osa-alueella.

pisteet: 3/5

Sly 3: Konnien kunnia (PS2)

Nyt on käsillä varsin ovela peli, nimittäin Sly 3: Konnien kunnia. Ja sitä oveluutta peliin tuo päähahmo, joka sattuu olemaan kettu. Sly 3 tarjoilee kolmiulotteista tasoloikkaa ja ongelmien ratkomista. Peli on kokonaan suomenkielinen, joten perheen nuoremmatkin pelaajat pärjäävät pelin kanssa mainiosti. Ääninäyttelijät ja käännökset ovat pääosin onnistuneita ja tästä myönnämme papukaijamerkin pelistudiolle – näin sitä pitää, otetaan pienemmätkin kielialueet tasapuolisesti huomioon.

Pelin kantavana ideana on Sly-ketun eteneminen erilaisissa ympäristöissä apuriensa saattelemana. Sly 3 Konnien kunnia on selkeästi suunnattu nuorille pelaajille, joten peli etenee varsinkin aluksi pelaajaa kädestä pitäen ja suomeksi neuvoen. Seikkailun edetessä itsenäisen etenemisen määrä toki kasvaa.

Ketun ohjastaminen on tehty helpoksi ja toimivaksi, vaikka tarkkojen paikkojen tullen toivoisi että ohjaus olisi hiukan herkempikin. Kolmiulotteisuuden myötä pelikameran kuvakulma vaihtelee tilanteiden mukaan, ja onpa täsäskin pelissä edelleen hiukan näkyvissä se 3D-tasoloikkien perusongelma, eli harhaileva kamera. Onneksi PS2-ohjaimen analogitatilla voi käännellä kuvakulmaa vapaasti, mikäli kettu jää piiloon nurkan taakse.

Muilta osin Sly 3 on miellyttävää katseltavaa. Grafiikat ovat hiukan sarjakuvamaisia, mutta huolellisesti toteutettuja. Pelikentällä talojen katoilta tähystellessä ruudulle piirtyy kauniisti vaikka kokonaisen kaupungin maisemat eikä nopeissakaan toimintahetkissä ilmene minkäänlaista nykimistä tai tökkimistä.

Sly 3 Konnien kunnia on hienosti toteutettu tasoloikkapeli, joka sisältönsä puolesta sopii hyvin lapsille. Täytyy tosin myöntää, että myös pelin testaaja joutui raapimaan päätään hankalissa paikoissa, joten ei tämä seikkailu aivan läpihuutojuttukaan ole. Sly 3 on letkeää, suomenkielistä seikkailuloikkimispeliä parhaimmillaan. Tasapainoinen kokonaisuus siivittää Konnien kunnian oman peligenrensä huippupisteisiin, kyllä tälle julkaisulle napsahtaa neljä tähteä ja vielä hiukan plussaa päälle.

pisteet: 4/5

Lemmings (PSP)

Tämän viikon peliesittelyssä on tuttu peli vuosien takaa, tällä kertaa vain uudella alustalla.
Monet varmasti muistavat pienet otukset, jotka tallustelevat suuressa sokkelokentässä. Pelin nimi on tietysti Lemmings. Kertauksena niille, jotka eivät Lemmingsejä tunne: tarkoitus on siis ohjastaa ruudulla marssiva muurahaislauma läpi kenttäsokkelon kohti maalia käyttäen rajoitettua määrää erikoistoimintoja. Yhdestä lemmings-ötökästä voi tehdä vaikkapa kuopankaivajan, toinen taas voi toimia jonon suuntaa vaihtavana pysäyttäjänä. Eri toimintoja on laajasti tarjolla, ja aina sieltä valikoimasta pienen pähkäilyn jälkeen löytyy juuri ne konstit, joilla kenttä läpäistään.

Sonyn Playstation Portable-konsoli on saanut siis lisäystä puzzlepelivalikoimaansa Lemmings-pelin myötä. Lemmingsiä jo vuosia, vuosia sitten pelannut konkari tuntee olonsa kotoisaksi tämän uutuuspelin parissa, sillä Lemmingsin pelilogiikka, ja monin paikoin grafiikkakin on säilynyt samantyylisenä myös tässä PSP-versiossa. Pelin ohjaaminen onnistuu hämmästyttävän hyvin ilman hiirtäkin PSP:n analogisen ohjaintatin ansiosta ja pelitilanteet saa tallennettua riittävän usein, joten lyhyet pelipyrähdykset onnistuvat mainiosti. Kaikenkaikkiaan voisi todeta, että ei uutta auringon alla – kivannäköistä grafiikkaa löytyy ja äänimaailmakin piristää toki puuhaa, mutta kaikenkaikkiaan audiovisuaalinen ilme on pelissä melko hillittyä. Samaan hengenvetoon täytyy kuitenkin jatkaa, että tämä peli on erinomaisen onnistunutta ajankulunäperrystä, ei tästä mitään merkittävää moittimisen paikkaakaan löydy.

Mikäli pientä pähkäilyä vaativat ja rauhallisesti etenevät puzzle-pelit ovat mieluisia, niin Lemmings tulee todennäköisesti viihdyttämään sinua koko rahan edestä. Peliboksi tarjoilee alansa klassikolle neljä tähteä.

pisteet: 4/5

Soul Calibur 3 (PS2)

Peliboksin tarkasteluun on päätynyt uutuusmätkintäpeli Soul Calibur 3. Tämä peli jatkaa eteenpäin kaksintaistelupelien perinnettä, jonka edustajia on nähty jo ammoisista ajoista lähtien, kuuluisimpina genren julkaisuina pidetään varmaankin Mortal Kombat- ja Street Fighter-pelisarjoja.

Soul Calibur kulkee samoja jälkiä omalla tavallaan. Graafinen näyttävyys on nykypäivän peleissä jo melkeinpä perusvaatimuksia, eikä Soul Calibur kolmonen petä sillä osa-alueella. Peli on mukavaa katsottavaa, areenoiden maisemat piirtyvät kauniisti ruudulle ja pelihahmojen animointi on hienoa työtä sekin. Ääniefektit ja mahtipontiset taustamusiikit pönkittävät tunnelmaa entisestään.

Pelattavuuden puolella Soul Calibur 3 selviää myöskin puhtain paperein – peliohjauksen toteutus on kriittisen tärkeää, kun on kyse tällaisesta nopeita refleksejä ja sitäkin nopeampia sormia vaativasta pelistä. Liikesarjat napsahtavat kohdilleen ja napinpainallukset todellakin näkyvät ruudulla hahmon liikehdintänä täsmällisesti. Hyvä niin.

Kun kyse on kuitenkin varsin tutusta peligenrestä, niin Soul Calibur 3:een pätee samat sanat kuin moniin aiempiinkin tuotoksiin: peli on ehdottomasti parhaimmillaan kahden pelaajan voimin. Yksin tietokonevastustajaa vastaan pelatessa meno ei ole ihan yhtä hektistä, mutta myönnettäköön – kyllä tätä mielellään pelailee omin päinkin. Pelattavaa nimittäin riittää monien erilaisten pelitilojen, omien hahmojen luontimahdollisuuden ja turnauspelien ansiosta.

Peliboksin pistepuntarissa Soul Calibur 3 ansaitsee neljä tähteä. Täytyy sanoa, että toteutus on hieno ja Namco ansaitsee kehun jos toisenkin tasaisen varmasta pelijulkaisusta. Soul Calibur ansaitsee varmasti paikkansa taistelupelifanien pelihyllyissä. Tosin mätkintäpelit ovat lyhytikäisiä varsinkin yksinpelinä ja tässäkin julkaisussa kyllästymispiste tulee kyllä vastaan, siitä hiukan pisterokotusta.

pisteet: 4/5

WRC (PSP)

Playstation2:lle julkaistun WRC Evolvedin jälkeen odotukset olivat korkealla tämänkin julkaisun suhteen, mutta tarkemmin tutkaillessa paljastuu, että nämä kaksi peliä ovat täysin eri studioiden käsialaa – PSP:n on kehitellyt Traveller’s Tale-niminen pelistudio.

WRC:n grafiikat ovat aivan kelvollista katseltavaa ja näyttävät hyvältä PSP:n ruudulla. Ralliauton kolhiminen jättää selvät jäljet autoon ja maisemat soljuvat vauhdilla silmien edessä. Tähän asti kaikki siis kunnossa. Mutta sitten kuoren alta alkaakin paljastua pelikokemusta himmentäviä seikkoja… Ensinnäkin, auton ohjaustuntuma on käsittämättömän herkkä – pienellä ohjausnäpäytyksellä auto voi jo sinkoutua kohti lähintä puuta. Tiukemmissa kaarteissa kokematon kuski spinnaa auton ympäri lähes poikkeuksetta. Vaikeusaste on siis varsin korkealla. Myös äänimaailma saa risuja – autojen moottorit kuulostavat lähinnä ruohonleikkurilta ja kartturi lukee nuotit englanninkielellä – suomea ei ole valikoimassa. Myös radan reunoilla olevat esteet nostavat pelaajan turhautumisastetta: pienempikin kivi pysäyttää auton kulun kuin betoniseinään. Tässäkin olisi kaivattu hiukan suhteuttamista…

Mitä siis WRC tarjoaa? Vauhdikasta rallimenoa äkkipikaisella ohjauksella varustettuna. Tarjolla on viralliset tallit ja kuljettajat, joten se varmasti piristää rallifanin mieltä. Kertakaikkisen loistavan Playstation2-version eli WRC Evolvedin jälkeen tämä PSP-julkaisu vaikuttaa kuitenkin kovin vaisulta ja kömpelösti toteutetulta.

Peliboksin puntarissa pelin ongelmat pudottavat arvosanaa selvästi. Playstation Portablen WRC saa kaksi tähteä. Rallifanit ja todella kärsivälliset pelaajat löytävät pelistä paljon hyvääkin, mutta muiden kohdalla turhautuminen ja kyllästyminen nousee liian nopeasti pintaan.

pisteet: 2/5

Singstar 80’s (PS2)

Joulun alla julkaistu Singstar-pelin jatko-osa, Singstar 80’s tarjoaa Playstation2:lla laulettavaksi 80-luvun hittejä laidasta laitaan, löytyypä valikoimasta myös se ikiklassikko Final Countdown.

Pelipakettiin kuuluu pelirompun lisäksi Playstation2-konsoliin kytkettävä mikrofonisovitin sekä kaksi kappaletta asiallisen laatuisia mikrofoneja. Ideana on laulaa biisejä läpi karaoke-tyyliin, eli sanat ovat näkyvillä televisioruudulla. Erona tavalliseen karaokeen tämä peli tarjoaa näkyville myös suuntaa-antavan nuottipalkiston, josta voi päätellä laulettavien sävelien korkeuksia. Laulaja saa palautetta tarkkuudestaan täysin reaaliaikaisesti ja kappaleen päätyttyä kone laskee suorituksen mukaisen pistemäärän.

Jukeboksin tiimi testasi Singstaria läpikotaisin ja totesimme kaiken toimivan asianmukaisesti. Singstar tunnistaa sävelkorkeuden ja laulusuorituksen onnistumisen hämmästyttävän tarkasti ja oman suorituksensa kehittymistä on mukava seurata. Vaikkei tämän pelin avulla pysty muuntautumaan mestarilaulajaksi, niin täytyy silti sanoa, että myös omat välimallin laulusuoritukseni paranivat Singstarin tahkoamisen aikana!

Tässä on tarjolla rompullinen mukavaa musiikkiviihdettä, joka on ehdottomasti parhaimmillaan illanvietoissa, isommalla porukalla laulaessa. Tietysti myös laulujen harjoitteleminen ja tahkoaminen yksin on mahdollista – Playstation2 on ankara viretuomari!

Peliboksi tarjoilee Singstar 80’sille neljä tähteä. Jos 80-luvun hittibiisit ovat lähellä sydäntäsi ja laulaminen innostaa, niin tämä peli on ehdottomasti suositeltava hankinta.

pisteet: 4/5

Mario Kart DS (DS)

Jo Super Nintendolta alkunsa saanut Mario Kart -pelisarja on jo klassikon maineessa, ja odotuksia toki kohdistuu tätä uutuuttakin kohtaan. Pelissä siis ajetaan kartingradoilla joko kilpailuna, aika-ajona tai tehtäväpohjaisesti. Ehkä kaikkein hauskin pelitila on juurikin kartingkilpailut, jossa voi hyvin valittujen ajolinjojen lisäksi kerätä menestystä tekemällä pientä jäynää kilpakumppaneille. Peli ei todellakaan ole simulaattori, vaan pääpaino on rennonletkeässä radankiertämisessä – tästä johtuen ajotuntumakin on kaukana realistisesta. Pelin grafiikka ja äänet ovat aivan kelvollista tasoa, ja värikäs grafiikka hassunnäköisine hahmoineen tuokin mieleen Mario-pelejä laidasta laitaan.

Teknisesti peli on viimeisen päälle hyvin viimeistelty niin käytettävyydeltään kuin muultakin toiminnaltaan. Pelitilanteet ja ennätykset tallentuvat muistiin huomaamattoman ripeästi ja pelin valikot ovat selkeitä ja helppokäyttöisiä.

Entä sitten se itse pelattavuus? Kuten Nintendolta voikin jo odottaa, niin Mario Kart DS on erittäin viihdyttävä pelipaketti, jonka pariin pääsee hyppäämään nopeasti. Miinuspuolelle listattavan hiukan vanhahtavan graafisen olemuksen unohtaa helposti pelin tiimellyksessä. Ainoastaan aika-ajojen mielekkyyttä jäin hiukan epäilemään, sillä tyhjän radan kiertäminen alkaa helposti pitkästyttämään muuten niin vauhdikkaassa pelissä.

Tämä peli on juuri sellaista harmittoman hauskaa ja helposti omaksuttavaa peliviihdettä, jota monet tuntuvat edelleen kaipaavan. Nintendon DS-konsoli tarvitsee juurikin Mario Kart DS:n kaltaisia idealtaan yksinkertaisia mutta pelattavuudeltaan hiottuja julkaisuja. Peliboksi on jälleen anteliaalla päällä ja täräyttää pöytään täydet viisi tähteä. Kannettavan pelikoneen kaahailupeli on tässä muodossa juurikin parhaimmillaan.

pisteet: 5/5